Rakkautta Umeda Sky Buildingin katolla

Tämän postauksen kirjoittaminen on saanut hieman odottaa, sillä tuntuu kuin ajattelinkin asiaa niin kyynelkanavat aukeavat eikä tulvalle tule loppua. Tänään ystävänpäivän kunniaksi ajattelin kuitenkin yrittää ja kertoa uusista paikoista, missä kävin Villen tullessa kyläilemään, sekä joistakin yhteisistä kivoista hetkistä.

Odotin tietysti kuin kuuta nousevaa Villen saapumista. Menin häntä vastaan ja istuin jännittyneenä saapuvien lentojen penkeillä. Kun vihdoin näin hänet, en voi kuvailla sitä suunnatonta iloa minkä tunsin. Näin, että hän oli väsynyt, mutta muistan ikuisesti miten hänen ilmeensä kirkastui kun hän näki minut. Yksi parhaista hetkistä moneen aikaan.

Seuraavina päivinä tuli näytettyä Umedaa ja Kiotoa ja pakollinen animehetki maailmanpyörässä tuli myös kokeiltua. Kiotossa puolestaan kävimme Eiga-murassa, mistä olen kirjoittanut aikaisemmin postauksen. Pakollinen animehetki #2 kummitustalossa, mikä meni suunnilleen niin että roikuin Villen kainalossa ja hän vain nauroi koko ajan. Hmph.

Uudenvuoden aatto meni leppoisasti, illalla menimme Ibarakissa pieneen temppeliin yhdessä ystävien kanssa seuraamaan uudenvuoden vastaanottoa. Siinä sivussa hörpittiin hieman alkomahoolia ja tutkittiin mielenkiintoisia kojuja. Animehetki #3 kun pääsimme kalisuttamaan temppelin kelloja ja rukoilemaan rinnakkain onnea tulevalle vuodelle.

Yhtenä päivänä vuokranantajamme järjesti meille myös pienen kimonohetken ja Ville pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa perinteisiä japanilaisia vaatteita. Ulkona oli kylmä, mutta meillä oli silti hauskaa.

Yksi päivä meni Tennojin tutkimiseen. Kävimme ensin Shinsekaissa syömässä (tehtiin itse takoyakeja ja se oli tosi vaikeeta!!!), minkä jälkeen pyörittiin vähän ottamassa kuvia ja siirryttiin Tennojin eläintarhaan. Shinsekain sanotaan olevan iltaisin yksi Osakan vaarallisimpia alueita, mutta päivällä se oli ainakin tosi värikäs ja mielenkiintoinen paikka lukuisine kauppoineen ja ravintoloineen. Eläintarha nyt oli ihan perus, ei mikään huippuerikoinen. Lopuksi mentiin vielä käymään Japanin korkeimpaan pilvenpiirtäjään, Abeno Harukasiin, mistä oli kyllä melkoiset näkymät joka puolelle. Vähän tyyriimmän puoleinen kylläkin, eli toista kertaa tuskin tulee mentyä.

Ville pitää kovasti japanilaisista autoista, joten yhtenä aamuna menimme Shin-Osakaan, hyppäsimme luotijunaan ja suhahdimme Nagoyaan, missä sijaitsee Toyotan automuseo. Oli kiva nähdä toinen innoissaan ottamassa kuvan JOKA IKISESTÄ autosta mitä museosta löytyi. Museo sijaitsi vähän syrjemmässä Nagoyan keskustasta, mutta sinne pääsi helposti junalla. matkan viimeinen osuus mentiin itseasiassa täysin automatisoidulla junalla, mikä oli mielenkiintoinen kokemus.

Lumipeitteinen Sapporo

Tammikuun alussa suuntasimme katseemme pohjoiseen ja hyppäsimme paikallisen halpalentoyhtiön Peachin kyytiin yhteen sen aamun ensimmäisistä lennoista. Meillä ei ollut sen enempää mitään suunnitelmia Hokkaidon reissulle; päätimme vain lähteä ja katsoa mitä tulee vastaan.

Niinpä saavuimme aamu yhdeksältä lumen peittämään Sapporoon ja junassa matkalla kohti keskustaa en voinut kuin ihastella Hokkaidon luontoa. Verrattuna Osakaan tilaa oli vaikka muille jakaa ja näkymää hallitsi lumihuippuiset vuoret, lumen peittämät pellot ja ah, niin tutut koivut.

 

Sapporo on yksi Japanin suurkaupungeista ja itseasiassa nuorin kaikista isoista kaupungeista. Sapporon rakentaminen lähti vasta kunnolla käyntiin Meiji-restauraation jälkeen 1869, sillä tuolloin tärkeässä asemassa ollut Hakodate oli monien mielestä strategisesti huonossa paikassa. Alunperin Sapporon aluetta ja ylipäätään Hokkaidoa asuttivat alkuperäiskansa Ainut, jotka nyttemmin ovat jo harvinainen näky Hokkaidolla. Sapporon nimi on otettu ainun kielestä, mikä voidaan kääntää tarkoittamaan kuivaa, suurta jokea. Tunnetuksi Sapporon teki vuoden 1972 talviolympialaiset ja nykyään Sapporo on erityisen tunnettu jokavuotisesta Yukimatsurista, eli Sapporo Snow Festivaalista.

Meillä oli hostelli lähellä Susukinoa, Sapporon yöelämän keskusta. Hostelli oli halpa ja kelvollinen, lähellä metroa ja ratikkaa, mikä teki kulkemisesta helppoa. Vaikkakin tuo kulkeminen tuolla Sapporossa oli paljon hankalampaa kuin osakassa ja Tokiossa, sillä junia ei mennyt läheskään niin usein ja muutenkin kaikki tuntui olevan jotenkin niin kauhean sekavaa. Eka päivä oltiin muutenkin niin väsyneitä, että istuttiin hyvä tovi Starbuckissa vaan puhumassa niitä näitä.