Julkinen liikenne Kansain alueella

Julkinen liikenne on Osakan kaltaisissa suurkaupungeissa aivan omaa luokkaansa ja paikasta A paikkaan B siirtyminen onnistuu lähes vaivattomasti. Aikataulujen täsmällisyys on jotain mitä aluksi hämmästelee suuresti ja jotain mihin tottuu niin nopeasti, että ärtyy jos juna on kaksikin minuuttia myöhässä. Tälläisessä harvinaisessa ilmiössä sekä junassa että asemalla kuulutetaan asiasta ja pyydetään anteeksi. Junia lähtee usein, joten asemalla harvoin joutuu odottamaan kauaa seuraavaa junaa. Ainoa huono puoli junissa ja metroissa on se, että ne pysähtyvät yhden aikoihin yöllä ja lähtevät vasta aamu viiden jälkeen liikenteeseen. Suunnitteletko bailaavasi koko yön keskustassa? Varaudu maksamaan taksista tai valvomaan läpi yön.

Osakaan saapuessani (Kansain lentokentälle) olen aina ottanut bussin haluamaani päämäärään, sillä se on yleensä ollut se mukavin vaihtoehto. Taksilla ei missään tapauksessa kannata lähteä porhaltamaan Osakaan, sillä lentoasemalta Osakan ytimeen on pitkä matka ja sellainen matka taksilla maksaa maltaita. Bussipysäkit ovat heti saapuvien lentojen terminaalin ulkopuolella ja ulkopuolelta löytyy myös automaatit, joista voi ostaa lipun haluaamaansa bussiin. Bussijonossa sinulta kysellään jo laukkujen lukumäärää ja laukkuihin kiinnitetään numerolappu, minkä vastakappaleen saat itsellesi. Poistuessasi bussista annat lapun ja saat laukkusi kyydistä mukaasi. Helppoa kuin heinän teko.

Osakan ydinkeskustassa kulkee sekä metroja että junalinjoja ja molempia on suhteellisen helppo käyttää. Helpointa on ostaa Kansai K-card tai Icoca, mutta liput saa ostettua joka kerta myös erikseen porttien läheisyydessä olevista automaateista. Samaisista automaateista saa useimmiten myös Kansai kortteja ja isompien asemien sinertävistä laitteista Icocan. Kansai-korttiin voit ladata kerralla 1000, 2000 tai 3000 jeniä, Icoca maksaa 500 jeniä ja siihen voi ladata huomattavasti enemmän rahaa verrattuna Kansai-korttiin. Kannattaa huomioida, että vain punaiset automaatit hyväksyvät 10 000 jenin seteleitä, ettei sitten ihmetellä kun kone ei syöksee seteleitä takaisin päin. Vinkki: kaikkia seteleitä ei tarvitse syöttää erikseen; setelit nivaskaan ja kone nielee ne tyytyväisesti.

Icocalla pystyy maksamaan lähes kaikkialla (jopa juoma-automaateissa), mutta Kansai-kortti ei toimi JR:n linjoissa eikä sillä pysty maksamaan muualla kuin junissa ja metroissa. Kansai-kortti syötetään sisään korttiaukosta ja se popsahtaa ulos portin toisesta päästä, Icocaa puolestaan näpäytetään siihen tarkoitettuun selkeästi erottuvaan lukijaan. Tavallista lippua käytetään samoin kuin Kansai-korttia, mutta laiturilta poistuttaessa laite ei anna käytettyä lippua enää takaisin.

Kesennuma kutsuu

Mainitsin aikaisemmassa postauksessa projektista, johon Darryl pyysi minua mukaan ja lupasin kertoa asiasta paremmin mikäli suunnitelmat käyvät toteen. Nyt on tullut aika paljastaa mistä on oikein kyse!

Kyse on projektista, mikä toteutetaan yhteistyössä Kesennuman kaupungin kanssa ja Darrylin vetämän kurssin opiskelijat ovat mukana projektin toteuttamisessa. Mukaan haluttiin myös ulkomaalaisia, sillä projektin tarkoituksena on lähteä katsomaan millainen paikka Kesennuma on ja mitä sillä on tarjottavaa turisteille. Kesennuma kärsi pahasti vuoden 2011 tsunamin aiheuttamista tuhoista ja turismin lisääminen on Kesennuman yritys kohentaa pahasti kärsinyttä taloutta. Kesennuma on siis n. 66 000 ihmisen asuttama kaupunki Miyagin prefektuurissa, Tokiosta noin 450 km pohjoiseen päin.

Kesennuma on melko tuntematon paikka sekä ulkomaalaisille että japanilaisille, minkä takia projektiryhmä lähtee henkilökohtaisesti paikan päälle tarkoituksena kertoa samalla sosiaalisen median kautta mitä näemme ja koemme. Monet turistit suuntaavat yleensä Tokioon ja muihin isoimpiin kaupunkeihin ja meidän tehtävänä onkin myös kertoa Kesennuman kaupungille rakentavaa palautetta turismin lisäämisen kannalta.

Lähdemme matkaan 6. marraskuuta ja suuntaamme luotijunalla kohti Tokiota, missä vaihdamme toiseen luotijunaan ja jatkamme matkaa pohjoiseen. Matkan loppuosuus pitää mennä bussilla ja saavumme perjantai-illalla perille. Meillä on paljon nähtävää viikonlopun aikana ja alustavan ohjelman mukaan mennään lähes minuutti aikataululla eteenpäin.

Kun Kesennumaa hakee Google kuvahaulla, näytön täyttää surulliset kuvat tsunamin jälkeisestä kaaoksesta. Youtubessa on videoita, joista näkee minkälaista tuhoa tsunami saa aikaan vyöryessään kohti kaupunkia. Kesennumassa ihmishenkiä ei onneksi menetetty niin paljon kuin monissa muissa kaupungeissa, sillä suurin tuho kohdistui satamaan eikä asutusalueisiin. Siltikin moni menetti talonsa ja omaisuutensa rakkaista ihmisistä puhumattakaan.

Japani on antanut minulle niin paljon, että olen iloinen saadessani tehdä edes pienen vastapalveluksen menemällä paikan päälle ja kertomalle muille näkemästäni. Kyseessä on pieni projekti, mutta toivon että tämän projektin myötä edes muutama ihminen päättää nähdä muitakin osia Japanista kuin perinteisen Tokion ja Osakan. Itse tunnen olevani etuoikeutettu saadessani osallistua tähän projektiin ja päästessäni näkemään Japania ihan uudelta kannalta.

Seurataksesi eturivistä reissuani Kesennumaan, suosittelen seuraamaan minua ja blogiani Instagramissa tai vaihtoehtoisesti Twitterissä. Reissupäivitystä on tietysti luvassa myös blogiin, mutta vasta reissun jälkeen kun aikaa riittää kirjoittamiseen. Tukea voi osoittaa mm. tykkäämällä projektin sivuista Facebookissa.

Oma maa mansikka...

Katselemme elokuvaa yhdellä kurssilla ja minulla on tapana ottaa mukaan pientä naposteltavaa kyseisille tunneille luodakseni täydellisen elokuvatunnelman. Tosin, Japanissa täydellinen leffatunnelma on mahdotonta saavuttaa, sillä naposteltavistani kuuluu väkisinkin kauhea rapina. Mistä se johtuu? Siitä, että täällä lähes kaikki on yksittäispakattu tai vähintään kääritty muoviin.

En voi käsittää, miten näinkin edistyksellinen maa on aivan lasten kengissä mitä tulee ekologisuuteen (ja olen asiasta luultavasti marissut aikaisemminkin). Ei Suomikaan toki ole mikään erityisen hyvä mallimaa, mutta verrattuna Japaniin roskaa syntyy minimaalisen vähän. Nytkin tuijotan täpötäysiä roskapusseja ihmetellen miten yksi ihminen voi tuottaa näin paljon roskaa viikossa. Ja ihan tiedoksi, että molemmat roskikset ovat 45 litraiset säkit!

Japani tuntuu olevan asiantuntija mitä tulee jätteiden käsittelyyn, mutta jätteiden syntymistä täällä ei joko osata tai haluta estää syntymästä. Esimerkkejä mm. älyttömistä pakkauksista löytyy vaikka kuinka paljon. Etsin margariinia kaupasta vaikka kuinka kauan löytämättä niitä kunnes tajusin, että margariinirasiat olivatkin vielä erillisissä pahvikuorissa. Ei ihmekään etten löytänyt niitä kun silmilläni etsin normaaleja rasioita. Kananmunat ovat läpinäkyvissä muovikennoissa, banaanit on kääritty muoviin, jäätelötuutit ovat muovisessa rasiassa ja deodorantitkin muovikääreissä, kuten monet muutkin samankaltaiset purnukat. Muovipusseja tulee joka tuutista pyytämättä ja jollei muovipussia halua niin tuotteihin laitetaan kaupan teippiä. Aaaaarrrrrgggghhhh!

Ja tähän lisäksi vielä ne yksittäispakkaukset. Mur.

Elämää Japanissa

Päälle kuukausi on tullut opiskeltua Japanissa ja elämä rullaa tasaisesti eteenpäin. Meillä on täällä niin paljon tekemistä, ettei ajan kulkua edes tajua kunnolla. Opiskelu itsessään pitää todella kiireisenä, varsinkin nyt kun pitää valmistautua joulukuun JLPT- kokeeseen. Koulu järjestää meille myös paljon erilaisia tapahtumia, vuokranantajalla on omat kujeet ja buddytkin yrittävät aktivoida porukkaa erilaisilla pienillä tempauksilla.

Yhtenä päivänä vuokranantajamme järjesti kimonoillan, jolloin meillä oli mahdollisuus kokeilla yukataa, furisode-kimonoa sekä kimonoa hakamalla. Saimme opetella soittamaan myös simppelin sävelmän kotolla, mikä oli todella mielenkiintoista! Yhtenä lauantaina koulu puolestaan vei meidät Kiotoon, missä pääsimme kokeilemaan yuzen-värjäystä käsityökeskuksessa. Tein itse ison nenäliinan, mihin värjäsin sapluunan avulla kaksi erilaista kuvaa. Kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa!

Jätin työharjoitteluhakemuksenkin koulun toimistoon ja pidän peukkuja että lykästää. Heidän pitäisi ilmoittaa minulle päätöksestään tämän kuun aikana, sillä jos tulen valituksi niin meillä on paljon paperihommia tehtävänä, jotta voin jäädä Japaniin suorittamaan harjoittelun. Tuntemani professori täältä Osaka Gakuinista lupasi antaa oman suosituksensa toimistoon, joten nyt toivotaan vain parasta. Joka päivä toimistossa käydessäni toivon, että joku tulisi kertomaan mikä on tilanne, mutta tähän mennessä ei ole kuulunut vielä mitään.

Penkkiurheilua

Mennessäni kouluun muutama päivä sitten ihmettelin miten konbinissa oli väkeä kuin pipoa ja porukkaa käveli aseman suunnalta koko ajan lisää kohti koulua. Sitten tajusin että oli ensimmäinen lokakuuta, ja silloin japanilaisilla alkaa täällä yliopiston syyslukukausi. Niin se syyskuu sitten hujahti menemään niin nopeasti, ettei sitä edes todeksi tahdo uskoa.

Kiire on melkoinen, ja vaikka kuinka haluaisin, en millään ehdi kirjoittamaan blogia niin usein kuin haluaisin. Tänään aiheena on urheilu, sillä syyskuun lopussa pääsin nauttimaan sekä formulasta että baseballista.

Formula liput hommasin jo Suomessa ja formulaviikonloppu oli niin yhtäkkiä edessä, etten ollut ehtinyt edes valmistautua siihen kunnolla. Liput olivat koko viikonlopulle, mutta valitettavasti minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia viettää koko viikonloppua pelipaikalla. Niinpä heräsin sunnuntai aamulla aikaisin ja suuntasin Nambaan, mistä lähdin Kintetsu-junalla kohti Suzukaa. Suzuka sijaitsee Mie-prefektuurissa lähes Osakan vieressä ja sinne kesti junalla vajaa kaksi tuntia. Matka sujui joutuisasti läksyjä tehden ja upeita maisemia ihastellen. Juna kaarteli vuorten lomassa ja välillä mennen läpi pitkien tunnelien. Tuli nähtyä rotkoja ja jokia vuorten lomassa ja upeita laaksoja vuorten välissä. Sanoin kuvaamattoman kaunista.

Saavuin perille hyvissä ajoissa ja Suzukan asemalta meidät kaitsittiin kuin lampaat konsanaan busseihin, mitkä veivät formulavieraita kuuluisalle Suzuka Circuitille. Voi niitä kylmiä väreitä kun istuin bussissa ja näin ensimmäisen vilauksen kuuluisasta maailmanpyörästä mikä on circuitin yhteydessä! Perillä piti vielä kävellä jonkin verran ja käydä vaihtamassa nettilippu viralliseen lippuun, mutta pian olinkin sisällä ja keskellä formulasirkusta. Myyntikojua toisen perään ja ruokakojuja tuplasti saman verran. Olutta sai joka kulmasta, mikä oli ihan mukavaa :D Sää suosi vähän liiankin hyvin, sillä aurinko porotti kirkkaalta taivaalta asteiden kohotessa lähemmäs kolmeenkymmeneen.

Vähän shoppailtuani kaivoin kameran esiin ja aloin ikuistamaan erikoista ilmiötä, nimittäin Räikkösen faneja. Niitä tuntui olevan joka ilmansuunnassa ja Suomen lippuja näkyi koko ajan jossakin. Kyllä siinä jonkinasteista isänmaallista ylpeyttä tunsi alueella kiertäessä. Päädyin itsekin muutamaan kuvaan kerrottuani tulevani Suomesta, mikä oli vähän hassua mutta ihan kivaa. En tiedä miksi Räikkönen on niin suosittu, mutta hänellä on ainakin Suzukassa rataennätys mikä saattaa vaikuttaa suosioon.

Jätkällä lukee oikeesti kädessään "Iceman" :D

Kisan oli määrä alkaa kahdelta joten lähdin jo kahdentoista aikoihin kävelemään kohti paikkaa, mihin olin suunnitellut meneväni katsomaan kisaa. Lippuni oli halvin, joten sain itse valita määrätyistä paikoista minne haluan mennä. Olin valinnut kuuluisan Spoon Curven loppuosan, mistä näkee hyvin kuinka formulat saapuvat mutkaan ja kiihdyttävät siitä pois. Kyseinen kurvi on kuitenkin todella kaukana ja sinne käveleminen vei minulta kokonaisen tunnin!!! Matkalla toki pysähdyin ottamaan kuvia ja naukkaamaan olutta, mutta siinä kuumuudessa matka tuntui kestävän ikuisuuden. Pääsin kuitenkin haluamaani paikkaan, mikä osoittautui oikein kivaksi spotiksi. 

Kisa itsessään oli mahtava kokemus. Kurvissa kämmäsi heti alussa yksi kuski, mutta pääsi jatkamaan kisaa menettämällä vain yhden sijan. Säikähdin kyllä melkoisesti kun kyseinen formula lähti luisuun, mutta onneksi ei tapahtunut mitään vakavaa. Tämähän on kuitenkin juuri se rata, missä viime vuonna Bianchi ajoi ulos ja kuoli. Muuten kisassa ei oikeastaan tapahtunut mitään kovinkaan ihmellistä ja Hamilton oli heti alusta asti kärjessä ja pysyi siellä loppuun asti. Räikkönen selvisi sijalle neljä ja Valtteri Bottas sijalle viisi. Loppuun asti heiluttelin villisti pientä Suomen lippuani keskellä japanilaisia katsojia. Ja kivaa oli.

Kävin myös maailmanpyörässä, minkä jälkeen suuntasinkin takaisin Osakaan. Mennessäni Suzukassa laiturille ja etsiessäni oikeaa vaunupaikkaa tajusin yhtäkkiä, että David Coulthard seisoi edessäni ja odotti samaa junaa kuin minä. Siinä sitten nyökkäsin hänelle ja sain hymyn takaisin ja odottelimme junan saapumista. Kaiken tämän lisäksi istuimme samassa vaunussa koko matkan Osakaan asti ja pohdin kuumeisesti lähes koko matkan viitsinkö pyytää nimmaria tai jotain, mutta päädyin vain nauttimaan siitä, että sain nähdä hänet livenä. Yksi elämäni eeppisimmistä hetkistä!

Formulasta toivuttuani muutamaa päivää myöhemmin olikin aika mennä katsomaan paikallisen joukkueen Hanshin Tigersin baseball- peliä Koshien-stadionille. Koulu järjesti meille liput ja matkaan lähdettiin koululta yhdessä vaihtareiden ja buddujen kanssa. Umedasta Koshienille kesti junalla suunnilleen 15 minuuttia, joten kaukana kyseinen paikka ei missään tapauksessa ole.

Paikan päälle totesimme, että muutama muukin on paikalla katsomassa peliä ja kaiken ihmismassan joukossa puikkelihdimme lähemmäs stadionia, missä oli myynnissä niin paljon kaikkea fanitavaraa, ettei mitään järkeä. Ehdin nopeasti ostaa itselleni tiikerinkorvat ennen kuin jatkoimme jo matkaa sisälle, sillä peli oli alkamassa. Tälläinen pikkukaupungin tyttö kyllä haukkoi henkeä kun näki kuinka iso kyseinen stadioni oli! Ihan mielettömän kokoinen, mutta istuimme ihan kivoilla paikoilla mistä näki hyvin pelin etenemisen.

Peli oli kiinnostava ja oli mielenkiintoista seurata myös ylimääräistä touhua ympärillä. Käytävillä juoksi koko ajan nuoria tyttäjä kirkkaissa väreissä kaljatankki selässä myymässä hanaolutta, siidereitä ja jäätelöä, vierasjoukkueen kannattajat jaksoivat puhkua takanamme trumpetteihinsa lähes taukoamatta koko pelin ajan ja kentällä mainostettiin sähköautoja tuomalla pelaajia kentälle niiden kyydissä. Osakalaiset kannustivat kuin hullut omaa joukkuettansa; huusivat ja hakkasivat kappuloita taukoamatta. Tärkeimmille pelaajille oli omat kannatuslaulunsa ja niitä laulettiin tunteella. Kesti jonkin aikaa tajuta miten pisteitä jaeltiin ja miten muuten pelin eteneminen menee, sillä en tiennyt mitään baseballista etukäteen. Loppua kohden olimme kuitenkin jo enemmän kärryillä ja huusimme ja kannustimme kilpaa paikallisten kanssa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä Hanshi Tigers voitti! Pelin jälkeen suuntasimme ostamaan fanitavaraa ja mukaan tarttui pelaaja nro 1, eli Toritanin fanilippis ja T-paita. Näimme myös kyseisessä kaupassa jotain megafaneja, jotka sekosivat päästään keräilypinssien takia! Voin sanoa, että olin hetken ilmeellä O__O kun siististi pukeutunut bisnesnainen muuttui villiksi tiikeriksi ja sylki suustaan sellaista settiä mitä olen aikaisemmin kuullut vain animessa! Tiesin että jotkut fanit ovat öh, hieman innokkaita, mutta kai joku raja menee jossakin? Meneekö?