Viime perjantaina 12.9 oli Tampere-talossa Final Symphony- konsertti. Minä, V ja V:n kaveri L lähtivät mukaan tsekkaamaan millaisesta konsetista oli oikein kyse.
Itse en oikein etukäteen edes ottanut selvää millaisesta konsertista oli kyse; minulle riitti tieto siitä, että kyseessä on pelimusiikkikonsertti, missä soitetaan musiikki kolmesta Final Fantasy pelistä: VI, VII ja X- peleistä.
Meinasimme myöhästyä koko konsertista, sillä lähdimme todella myöhään liikkeelle. Kaiken lisäksi minun piti ehdottomasti päästä vessaan ennen konsertin alkua, ja eikös se alakerran vessa ollut sitten ääriään myöten täynnä... Ei kun jonon perään ja rukoilemaan, että jono liikkuu reippaasti eteenpäin.
Molemmat äänimerkit ehtivät jo kajahtaa ilmoille, ennen kuin pääsin pihalle. Siinäkin sitten ehdittiin jo ihan hyvin mokata kun seikkailtiin ja etittiin omia paikkojamme salista. Onneksi ystävälliset työntekijät avustivat meidät oikeille paikoille. Eikä siinä sitten kauaa ehditty istuskellakaan kun konsertti jo alkoikin.
Ensimmäiseksi kuultiin musiikkia VI-pelistä, ja niitä en kovin hyvin tunnistanut. En ollut kiireessä huomannut ottaa edes infolappua, joten ennen väliaikaa en tiennyt kunnolla mistä on oikein edes kyse. Sen tosiaan tajusin, että musat oli VI:sestä, joskus sitäkin kun on tullut hakattua. Jossakin vaiheessa lavalle tupsahti pianisti (joka todella näytti pianistilta) ja alkoi pimputella ilmoille X:n musiikkia. Tykkäsin kovasti tästä osuudesta ensinnäkin siksi, että pidän pianomusiikista ja toiseksi siksi, että kymppi on FF-peleistä ehdottomasti lähinnä minun sydäntäni.
Väliaikana olikin sitten hyvä keskustella millainen konsertti oli siihen mennessä ollut. Pojat olivat vähän pettyneitä, ja itselläkin oli vähän sellanen no jaa fiilis. Pianokonserto oli ihan hyvä, mutta olin toivonut ettei "biisejä" olisi hirveästi muokkailtu, mitä kuitenkin oli tehty aika rankallakin kädellä. Jotkut X:n musiikeista oli hädin tuskin tunnistettavissa :/ Pojat valittivat myös, että musiikki saisi kuulua vielä kovempaa, mihin minä en kyllä yhtynyt. Pojilla on korvat vaan tuhoutuneet treenikämpällä!
Väliajalla sain vihdoin käsiini ohjelmalappusen mistä selvisi, että seuraavaksi luvassa oli musiikki VII:stä. L oli tätä odottanut kuin kuuta nousevaa, mutta nyt odotus tuntui olevan pelon sekaista kauhua. Eikä suotta. Olin vähän pettynyt loppuajan toteutukseen, vaikka tuttuja melodioita ilmalle piestiinkin. L oli konsertin jälkeen syvästi pettynyt sitä, ettei tullut sitä yhtä ja nimenomaista Sephirot biisiä minkä hän olisi halunnut kuulla. Minulla ei sinänsä ollut mitään odotuksia, sillä en ole koskaan itse kyseistä peliä pelannut, mutta sitäkin enemmän olen katsellut kun sitä pelataan. Tunnistin siis pari kipaletta ja ne oli ihan jees. Jonkinlainen kliimaksi tuosta konsertista vain jäi puuttumaan, ja sitä pohdittiin kolmeen pekkaan autossa paluumatkalla. Välisoitot olivat välillä kuin kissanristiäisistä ja kädet olivat jälkikäteen kipeenä taputtamisesta.
Kaiken kaikkiaan keskiverto kokemus. Ne jotka jäivät lippuja: ei kannata murehtia, ette jääneet paljosta paitsi. Suhteessa lippujen hintaan en sanoisi konsertin olleen pettymys, mutta se joku jäi vaan puuttumaan. Oliko se sitten se kaivattu Sephirot-biisi vai jokin muu, mene ja tiedä.
♫♪ Johanna ♪♫
