Vuosikatsaus 2014

Näin vuoden viimeisenä päivänä on aika kurkata kuluneeseen vuoteen ja kerrata mitä kaikkea sitä oikein tapahtuikaan!

Tammikuu:
Tammikuussa minun piti ajaa joka viikko keskiviikkoisin Raumalta Vaasaan kandikurssin tunneille, mikä oli jokseenkin kettumaista. Lisäksi ahdisti mahdoton koulutöiden määrä ja kandin kirjoittaminen. Positiivista oli Japanin reissuun valmistautuminen.

Helmikuu:
Kohokohta oli tietysti Mian ja Markon näkeminen ja seikkailut Japanissa.

Maaliskuu:
Maaliskuussa myös hiljaista blogin suunnalla, mutta järjestin arvonnan blogin lukijoille. Jihaa! Ehkä ensi vuonna olisi jälleen aihetta moiselle? Blogi hiljaisuuden syynä oli kandin kirjoitus ja muut koulukiireet.

Huhtikuu:
Keväällä alkoi tapahtua myös blogin saralla enemmän: uusia reseptejä, muistoja Japanista sekä muuta mukavaa. Ehdin myös vihdoin kirjoittaa helmikuisesta japanilaisten vierailusta Raumalla, josta olen itse vastuussa ensi vuoden osalta. Raumalla järjestettiin myös Japani-päivä mikä oli tosi miellyttävä yllätys.

Toukokuu:
Tällöin starttasi prefektuurit-sarja, jota pyrin jatkamaan aina kun kiireiltäni ehdin. Tavoite "kaksi postausta kuussa" ei ole aivan toteutunut, mutta eipä tuo kai haittaa. Suosittuja postauksia olivat Kommelluksia Japanissa, joihin monet teistä kommentoivatkin. Ruokapostauksiltakaan ei vältytty. Sain kandin valmiiksi ja palautin sen tarkastettavaksi.

Kesäkuu:
Sain tietää, että kandiseminaarini pidetään vasta syksyllä ja sekös otti päähän! Lisäksi hommasin lisää välineitä japanilaisen ruoan valmistukseen ja pohdiskelin kuka minun mielestäni on kaikkien aikojen parhain anime-isä. Matkustin muuten Norjaankin, minkä mainitsen ohi mennen yhdessä postauksessa :D

Heinäkuu:
Heinäkuussa tuskastelin rusketusraitojen parissa ja empatisoin japanilaisia, jotka haluavat suojautua auringolta parhaansa mukaan.

Elokuu:
Vuorossa oli omia ja muitten ajatuksia japanilaisesta kesästä. Mielipiteitä oli monenlaisia.

Syyskuu:
Oli kandiseminaaria, Final Symphonya ja Traconia. Syyskuu suorastaan sujahti vauhdilla ja pian oltiinkin jo lokakuussa.

Lokakuu:
Sain tietää, että pääsen vuoden 2015 syksyksi Osakaan vaihtoon! Jihuu! Aloitin myös matkablogin kirjoittamisen sillä rakastan matkustelua ja tänäkin vuonna tuli matkustettua 5 eri maahan. Lokakuussa vuorossa oli Thaimaa.

Marraskuu:
Ja marraskuussa Istanbul, mutta blogin puolella keskityttiin japanin kieleen. Ostin uuden puhelimen ja sen myötä osallistuminen sosiaaliseen mediaan laajeni Instagramin myötä.

Joulukuu:
Matkustin Tukholmaan One Ok Rockin keikalle! Keikka oli mahtava ja reissu muutenkin ihan onnistunut lukuunottamatta lukuisista vastoinkäymisistä mitä kohtasimme matkalla. Jäin myös koukkuun kännypeli Valkyrie Crusadeen ♥

Kaiken kaikkiaan oli erittäin mukava ja matkustelua täynnä oleva vuosi. Blogin osalta vuosi meni myös mukavasti; sain uusia lukijoita ja mukavia kommetteja pitkin vuotta.

Facebookissa Matsukazea seuraavat saattoivatkin huomata, että vuoden kanji valittiin jälleen tänä vuonna. Tämän vuoden kanjiksi valikoitui 税 (zei), mikä tarkoittaa veroja. Tämä ei tullut sinänsä ainakaan minulle yllätyksenä, sillä verojen nousu Japanissa on ollut japanilaisten huulilla koko vuoden. Toiseksi jäi 熱 (netsu, atsu) mikä tarkoittaa kuumaa, mutta myös kuumetta. Tämä perustuu luultavastikin Japanin erittäin kuumaan kesään sekä Ebola-kuumeeseen, josta on uutisoitui paljon tämän vuoden puolella. Kolmanneksi jäi 嘘 (uso) eli valhe, mikä tulee luultavastikin mm. Nonomura Ryuutaroun itku-nyyhky showsta ja paljastuksesta että kuuro säveltäjä Samuragouchi Mamoru (joka ei välttämättä olekaan kuuro) on käyttänyt haamukirjoittajaa luodessaan suosituimpia sävellyksiään.

Oma vuoden kanjini on sanomattakin selvä: 旅 (tabi, ryo) eli matka/matkustaa.

Tämän postauksen myötä toivotan ihanaa uutta vuotta 2015 kaikille lukijoille ja toivon, että uusi vuosi tuo tullessaan ilahduttavia asioita itse kullekin. Pitäkää hauskaa ja juhlikaa jos siltä tuntuu, onhan kyseessä kuitenkin japanilaistenkin tärkein juhla!

Valkyrie Crusade

Mainitsinkin tuossa jokunen postaus sitten hankkineeni uuden puhelimen ja sitä myötä uudet maalliset himot. Tällä hetkellä olen täysin koukussa Valkyrie Crusade nimiseen peliin, mikä on saatavilla Androidille ja Applelle.

Kyseessä on korttipohjainen taistelupeli, missä samalla rakennetaan omaa valtakuntaa. Homma toimii niin, että kortteja eli maideneita eli söpöjä tyttöjä keräillään ja niistä kootaan sekä hyökkäys että puolustusyksiköt. Niillä sitten edetään kartalla ja annetaan selkää muille söpöille tytsyille. Samalla rakennetaan valtakuntaa, jotta saadaan korteille joukkoja sekä muita hyödyllisiä asioita kuten enemmän kestävyyttä, taistelupojoja arkkinoitia vastaan yms.

Esimerkki yhdestä kortista.

Ykkös Attack Unit tällä hetkellä.

Kortit on todella upeita ja vaikka niissä onkin vain aikamoisia povipommeja niin nautin kovasti siitä kuinka hyvin ne on tehty ♥

Kartta jota pitkin edetään. Tällä hetkillä käynnissä on myös event kartta.

Olen aika paljon edennyt tällä hetkellä event karttaa, mutta kehitys on ollut sen verran hidasta että päävastukset verottavat joukkoja sen verran että olen siirtynyt kehittämään korttejani tavalliseen karttaan. Karttaa edetessä vastaan voi tulla uusia kortteja, muita esineitä tai resursseja joilla voi ostaa rakennuksia valtakuntaan tai joukkoja korteille. Resursseihin kuuluvat raha, eetteri ja rauta.

One Ok Rock Tukholmassa ♫♪♫

Oi voi. Mä oon ihan myyty. One Ok Rock vaan rulaa ja kovaa.

Kerroin jo blogin alkuaikoina etten ole mikään musiikin ylin ystävä. Välillä tuntuu, että jotkut eivät voi elää ilman musiikkia ja ollaan napit korvilla koko ajan samalla kun itse ajan jopa 3 tunnin automatkoja täydellisessä hiljaisuudessa. Olen kuitenkin tykästynyt hirmuisesti OOR:kiin ja vaikka en heitä kuuntelekaan 24/7 pidän itseäni ainakin jonkin tasoisena fanina.

Niinpä matkani suuntasi 10.12 kohti Tukholmaa yhdessä ystäväni J:n kanssa ja täytyy sanoa, että itse matka oli kuin suoraan Surkeiden sattumusten sarjasta!

Lähdimme matkaan Turusta Silja Galaxyllä ja eikös siinä matkalla ollut sitten kauhea myrsky. Tunnen oloni aina vähän heikoksi avomerellä, mutta tällä kertaa olo oli jo oikeasti todella huono kun laiva keikkui puolelta toiselle. Ei se keikunta nyt mitään hirveen hurjaa ollut, mutta tarpeeksi hurjaa laittaakseen minut pitkälleni sohvalle rukoilemaan, että saavuttaisiin pian Ruotsin saaristoihin.

Olo oli kuin Wolframilla konsanaan!

Loppujen lopuksi laiva sitten myöhästyikin 10 minuuttia (ainakin) ja meillä oli muutenkin jo vähän kiire... Eikä niin vähänkään, joten kiiruhdimme vauhdilla Gärdetin metroasemalle ja hyppäsimme metron kyytiin.

Vaan kuinka ollakaan... No se perhanan metro meni sitten rikki ja töksytti put-put vauhdilla eteenpäin. Päästiin jopa yksi asema eteenpäin ja matkaa hotellille ja keikka paikalle oli vielä vaikka kuinka paljon. Ei siinä auttanut muu kuin napata taksi, kun aikaa bussille ei ollut. Yksi ruotsalainen sanoi, että luultavasti maksaa n. 20€ hotellimme suuntaan, joten ajattelimme sen olevan ihan ok hinta kyseiselle matkalle.

Päästiin lopulta perille, mutta alkoi nousta kylmää hikeä otsalle sinä vaiheessa kun mittari alkoi raksuttaa yli 400 kruunussa mikä on jo yli 40€... Kun se taksi sitten viimein pysähtyi hotellin eteen ja vilkaisin sitä mittaria niin siitä oli jo leikki kaukana. Ensinnäkin hintaa matkalle tuli yli 70€ (taksimatka kesti 15 minuuttia) ja tarkka hinta kruunuissa oli 666.

Baito keigon oppimäärä

7-Eleven, tuo taivaallinen konbini minkä saattaa bongata lähes joka kulmasta isoimmissa kaupungeissa Japanissa. Astut sisään ovesta (joka luonnollisesti avautuu itsestään) ja kuulet tunnusomaisen 'pin pon' äänen. Saman tien saatat kuulla myös kovaäänisen tervehdyksen: irasshaimase konnichiwa!

Shoppailet rauhassa tuoreimman Shounen Jumpin, nappaat mahdollisesti kylmäkaapista vihreää teetä tai Calpista, muutaman rasia Pockyja, ehkä yhden melonileivänkin... No, ostitpa mitä ostit, päädyt lopulta kassalle ja ystävällinen myyjä käy ostoksesi läpi ja pakkaa ne samalla muovipussiin. Kun hän ottaa vastaan 1000 jenin seteliäsi saatat kuulla hänen sanovan: 1000 en o-azukarishimasu ja vaihtorahoja antaessaan hän luultavasti sanoo: xxx no o-tsuri ni narimasu.

Lyhyen shoppailun aikanasi olet kuullut jo aimo annoksen baito keigoa eli konbini keigoa eli manuaru keigoa eli famiresu keigoa. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, vaikkakin tässä tapauksessa ei voida ehkä puhua niinkään rakkaasta vaan pikemminkin ihmetellystä ja keskustelua aiheuttavasta lapsesta.

Japanilainen konbini. Photo by Lexix Japan

Puoli vuotta vai kauemmin, siinäpä vasta kysymys!

Oi voi. Tässähän alkaa mennä jo pasmat sekaisin.

Juttelin pari päivää sitten meidän koulun kv-vastaavan kanssa ja hän kysyi minulta mielenkiintoisen kysymyksen:

"Niin jokos sä oot päättänyt et ootko siellä Japanissa puolen vuotta vai vuoden?"

Jaa että mitä? Eikös se ollutkaan vaan puolen vuoden juttu niin kuin minulle oli aikaisemmin jo monesti sanottu? No ei tietenkään, jos aletaan puhua porsaan rei'istä.

Ilmeisesti minun olisi kuitenkin mahdollista jäädä myös kevät lukukaudeksi opiskelemaan OGU:n mikäli heillä on jotain peruutuspaikkoja tai muita vapaita paikkoja joihin voisin iskeä itseni. Asia vaan pitää ottaa kuulemma heti puheeksi kun pääsen paikan päälle. Kyseessä on kuitenkin iso EHKÄ, sillä voi olla että paikat ovatkin täynnä.

Vähän kyllä kismittää, että asia tulee vasta nyt kunnolla ilmi. Olen monta kertaa kysellyt voiko siellä olla kauemmin kuin sen puolen vuotta ja aina vastaus on ollut ei. Elinakin oli kyllä huomauttanut minulle, että koulun sivuilla lukee kokonaisen vuoden olevan mahdollinen, mutta uskoin opettajia. Senkin petturit!

Matkailun jälkeinen arki

みなさま、久しぶりですね～

Blogissani on jälleen vallinnut syvä hiljaisuus, mutta ei hätää; olin vain reissussa pitkin maailmaa, eikä kyseessä ollut pidempi aikainen katoaminen. Tarkemmin sanottuna kävin Thaimaassa ja Istanbulissa, ja niistä reissuista voitte lukea lisää Matsukaze Travel-blogista <3 Tällä hetkellä en ole vielä teknisistä syistä ehtinyt reissuista sinne hirveästi kirjoittamaan, mutta lisää tulee heti kun kuvat on saatu koneelle ja siihen kuntoon, että niitä voi teillekin esitellä :)

Thaimaan reissusta haluan täällä mainita sen verran, että olin positiivisesti yllättynyt kuinka paljon japanilaisia tuotteita Bangokissa oli myynnissä. MBK:ssa (iso kauppakeskus) oli jopa Yoshinoya-ravintola. Ah sitä ihanuutta, kun pääsin käymään siellä! Mukaan Bangkokista tarttui aimo kasa Pockyja ja muita herkkuja thaimaalaisten herkkujen lisäksi. Yhteensä testasimme kolme eri japanilaista ravintolaa (Yoshinoya, Kobune, Kobe Steak House) ja vaikka palvelu ei ollutkaan samaa tasoa kuin Japanissa, niin ruoka oli kuitenkin erinomaista. Tuli ihan kauhea hinku lähteä lentokentälle ja suunnata muutama tuhat kilometri kohti Japania :D

Hua Hinin maisemia katselemassa.

No, paluu Suomeen näin pidempi aikaisesti on ollut suorastaan tuskaa, mutta sinnittelen päivä kerrallaan. Koulussa riittää puuhaa ja helmikuinen projekti tuottaa välillä päänvaivaa, mutta eiköhän tämä tästä. Onneksi sen kanssa ei ole vielä kiire. Odottelen innolla, että pääsemme tarkemmin suunnittelemaan ohjelmaa japanilaisille vieraillemme ja muutama idea vaikuttaakin jo tosi mielenkiintoiselta.

Koulussamme alkoi nyt myös haku osiin vaihtopaikoista ja niihin lukeutuu myös tämä Osaka Gakuin Daigaku, jonne itsekin olen suuntaamassa syksyllä 2015. Onneksi otin asian puheeksi vastaavan opettajan kanssa joka kertoi, että minunkin pitää täyttää hakulomake, mutta kirjoittaa vain johonkin kohtaan, että minut on jo hyväksytty kyseiseen kouluun. Onneksi hakemuksen täyttäminen oli pikkujuttu ja nyt jäänkin odottelemaan mitä seuraavaksi. On niin outoa kun hommat ei mene niin kuin muilla, ja välillä tunnen pieniä omantunnon tuskia kun tiedän, että muut joutuvat vääntämään motivaatiokirjeitä ja todella panostamaan hakuun. Itse en periaatteessa tehnyt mitään muuta kun mainostin koko ensimmäisen vuoden mahdollisimman monelle tykkääväni Japanista jne. toivoen, että jotakin hyvää syntyisi siitä.

Tänään meillä oli shoppailupäivä paremman puoliskon kanssa ja suuntasimme Raision Ikeaan ja Myllyyn. Jossain vaiheessa eksyin Cubukseen ja löysin vihdoinkin sellaisen paidan, millaisesta olen haaveillut jo pidemmän aikaa <3

Lopuksi haluaisin kiinnittää huomionne sivun oikeaan laitaan, sillä sieltä löytyy nyt uusi nappula. Sain tarpeekseni Lumiastani ja hyppäsin suoraan vihollisleiriin hankkimalla iPhone 5s-puhelimen, joten pääsen vihdoin ja viimein käyttämään Instagramia (among other things...)!

Vaikka Suomen sää on tähän aikaa vuodesta mitä on, elättelen toivoa kivoista ilmoista. Eiköhän sitä luntakin jossain vaiheessa tule ja joulukin on jo pian ovella. Hymyä siis huuliin ja täysillä eteenpäin!

Johanna

Uusi sivublogi Matsukaze Travel

Ihan ensimmäiseksi ilmoitusluontoinen asia: aloin kirjoittamaan omaa matkablogia nimeltä Matsukaze Travel, joten kannattaa ihmeessä käydä tsekkaamassa jos matkailu vain kiinnostaa. Juttua on tulossa niin uusista kuin vanhoistakin reissuista, joten sisältöä kyllä tulee olemaan mukavasti :) Tykkään ihan hirveästi mennä pitkin maailmaa ja olen jo pitkään haaveillut blogista, jossa voin kertoa kaikista reissuistani enkä vain Japaniin suuntautuvista.

Uuden blogin kansikuva. Kuva otettu Turkin reissulta.

Toiseksi, kuten edellisessä postauksessa mainitsin, helmikuussa on Raumalle tulossa joukko japanilaisia ja nyt kysynkin teiltä raumalaiset: haluaisitteko majoittaa yhden tai kaksi japanilaista perheissänne viikon ajan alkaen 21.2.2015? Tässä olisi nyt loistava tilaisuus treenata vaikka japanin kielen taitoja ja tutustua uusiin ihmisiin. Opiskelijaboksi ei valitettavasti käy, sillä japanilaisten toiveina on päästä perheisiin. Perheellä ei välttämättä tarkoiteta lapsiperheitä, vaan kyseessä voi olla pariskunta ja yksineläväkin, kunhan tosiaan mistään opiskelijakämpästä ei ole kyse. Vieraille pitää pystyä tarjoamaan sänky tai vuodesohva, sekä aamu-ja iltapala. Ruokamenoista saa rahallista korvausta ja tarvetta olisi vielä ainakin 5 perheelle. Kiinnostuneet: ottakaa rohkeasti yhteyttä mieluiten sähköpostitse. :)

Mielenkiintoisia asioita on nyt vaikka millä mitalla. Eilen otin yhteyttä myös sijaiseen, joka tulee pitämään tunteja Raumalla sillä välin kun reissailen Thaimaassa ja Istanbulissa. Viime vuonna sijaisena toimi mukava kiinalaistyttö, joka oli viettänyt mm. vaihtovuoden Japanissa, mutta tällä kertaa saan sijaiseksi nuoren japanilaisnaisen, mikä on tietysti valtavan kivaa opiskelijoille. Sovimme tapaamisen ensi viikolle, niin pystyn paremmin selittämään mitä kurssilaisten kanssa olisi hyvä käydä läpi. Harmi vaan, että joudun olemaan kaksi viikkoa putkeen poissa, mutta sellaista se on välillä.

Johanna

Ensi vuonna sattuu ja tapahtuu! ♥

30.9 taitaa olla jatkossa mun onnenpäivä. Ensinnäkin tilaamani Supernatural-paita saapui parahisti tuolloin ja pakkohan sitä oli testata heti... Aivan ihana ostos, vaikka itse sanonkin! Mutta se ei pelkästään nostanut tuota päivää onnenpäivieni listalle vaan se mitä kuulin yhdeltä opettajalta koulussa.

Itseasiassa tiistai oli toooosi kiireinen koulussa. Meillä on meneillään nyt kansainvälinen projekti yhteistyössä saksalaisen ja amerikkalaisen koulun kanssa, ja osa saksalaisista tuli Suomeen projektin kick.off tapaamiseen. Sitä siinä sitten työstimme kun tämä mainitsemani opettaja kurkkasi luokkaan sisään ja näytti minulle peukkua.

Ja en voinut uskoa sitä todeksi.

Muotoilin huulillani: "Oikeesti?" ja sain vastaukseksi nyökyttelyä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt vakuuttamaan minua. "Entä ehdot?" Opettaja vakuutti, että ne on samat kuin viime vuonna.

Mistä ihmeestä on siis oikein kyse?

Noh, kirjoitinkin tänne aikaisemmin keväällä kuinka Japanista palattuani täällä oli japanilaisia vieraita koululla. He tulivat kahdeksi viikoksi intensiivikurssille tänne ja hommaa veti yksi oppilas, joka sai kyseisestä hommasta opintopisteitä.

Minut valittiin siis vetämään samaa projektia tänä vuonna :) Siitä oli puhetta jo keväällä sekä japanilaisten opettajan, että meidän opettajan kanssa ja nyt se siis todella on päätetty, että pääsen siihen hommaan. Tarkkaan en vielä tiedä mitä toimenkuvaan kuuluu, mutta periaatteessa kaikki mahdolliset järjestelyt ja ohjelmat intensiivikurssin aikana. Woah!

Intensiivikurssin järjestäminen on toki coolia, mutta vielä mahtavampaa ja antoisampaa työstä tekee niiden muutamien opintopisteiden lisäksi palkinto, minkä saan tekemästäni työstä. Ei, se ei ole rahaa eikä ylimääräisiä pojoja, eikä mitään muutakaan vastaavaa. Ehei, se on jotain paljon, paljon parempaa.

Prefektuurit: Akita 秋田

Hei vaan kaikille! 

Sitä saa olla taas olla omalla tavallaan onnellinen, että asuu Suomessa. Vaikka täälläkin on omat huonot puolensa niin vältymme ainakin suurimmilta luonnonkatastrofeilta toisin kuin sieluntoverimme Japanissa. Siellä on nyt tulivuori purkautunut ja viimeisten uutisten mukaan kuolleita löydetty kolmisen kymmentä. Toivotaan ettei luku tuosta suuremmaksi nouse.

Huonoista uutisista huolimatta päätin postata uuden prefektuuri postauksen suunnitelmieni mukaan tänään. Katsellessani kuvia Akitasta minulle tuli sellainen 行きたい～(ikitai, haluan mennä) fiilis. Yyh, ehkä sitten joskus ♥ 

Ja btw, kaverini J on nyt Japanissa intensiivikurssilla ja hän soitti minulle eilen Skypen välityksellä. Kiitos vaan kovasti kauheesta Japanin matkakuumeesta... Damn it.

Akita

Akita prefektuurin lippu. Otettu käyttöön 1959 ja kuva esittää tyyliteltyä katakana a-merkkiä. (ア)

Trac9n

Nyt vihmoista viimein sitä päivitystä itse Traconista!

Paljon minulla ei tosin ole kerrottavaa, sillä paikan päällä en loppujen lopuksi viihtynyt kauaa. Syitä on lähinnä kaksi, joista ensimmäinen on se, ettei paikalla ollut yhtäkään kaveriani :( Toiseksi, alueella ei toiminut kännykät sitten laisinkaan, joten häivyin melko nopeasti maisemista.

Mutta mitäs mitäs. Mitä tapahtui ennen katoamistani?

Ensinnäkin yövyin kaverini luona Nokialla. Kyseisen kaverin suunnitelmat menivät lievästi uusiksi kun päätin paljastaa vain muutamaa päivää ennen kohokohtaa, ettei Traconiin myydä tänä vuonna lippuja ovelta. Jostain syystä minulla oli mennyt ihan ohi, että hän oli ottanut varta vasten töistä vapaata tullakseen mukaani Traconiin. :D No hän sitten tyytyi viemään minut rautatieasemalle ja myöhemmin sitten Traconin jälkeen vietettiin laatuaikaa syöden, elokuvissa ja valokuvia napsien. Sunnuntaina tehtiin sitten vielä visiitti Vapriikkiin, joten kaiken kaikkiian viikonloppu oli onnistunut vastoinkäymisistä huolimatta.

Rautatieasemalla tosiaan sitten törmäsin uutee tuttavuuteen Elinaan, jonka kanssa sitten samaa matkaa suuntasin Traconiin. Elinalle terkkuja ja kiitokset kivasta muistosta:

♪♫ Final Symphony ♫♪

Viime perjantaina 12.9 oli Tampere-talossa Final Symphony- konsertti. Minä, V ja V:n kaveri L lähtivät mukaan tsekkaamaan millaisesta konsetista oli oikein kyse.

Itse en oikein etukäteen edes ottanut selvää millaisesta konsertista oli kyse; minulle riitti tieto siitä, että kyseessä on pelimusiikkikonsertti, missä soitetaan musiikki kolmesta Final Fantasy pelistä: VI, VII ja X- peleistä.

Kuva Final Symphonyn virallisilta sivuilta: Final Symphony

Meinasimme myöhästyä koko konsertista, sillä lähdimme todella myöhään liikkeelle. Kaiken lisäksi minun piti ehdottomasti päästä vessaan ennen konsertin alkua, ja eikös se alakerran vessa ollut sitten ääriään myöten täynnä... Ei kun jonon perään ja rukoilemaan, että jono liikkuu reippaasti eteenpäin.

Molemmat äänimerkit ehtivät jo kajahtaa ilmoille, ennen kuin pääsin pihalle. Siinäkin sitten ehdittiin jo ihan hyvin mokata kun seikkailtiin ja etittiin omia paikkojamme salista. Onneksi ystävälliset työntekijät avustivat meidät oikeille paikoille. Eikä siinä sitten kauaa ehditty istuskellakaan kun konsertti jo alkoikin.

Ensimmäiseksi kuultiin musiikkia VI-pelistä, ja niitä en kovin hyvin tunnistanut. En ollut kiireessä huomannut ottaa edes infolappua, joten ennen väliaikaa en tiennyt kunnolla mistä on oikein edes kyse. Sen tosiaan tajusin, että musat oli VI:sestä, joskus sitäkin kun on tullut hakattua. Jossakin vaiheessa lavalle tupsahti pianisti (joka todella näytti pianistilta) ja alkoi pimputella ilmoille X:n musiikkia. Tykkäsin kovasti tästä osuudesta ensinnäkin siksi, että pidän pianomusiikista ja toiseksi siksi, että kymppi on FF-peleistä ehdottomasti lähinnä minun sydäntäni.

Väliaikana olikin sitten hyvä keskustella millainen konsertti oli siihen mennessä ollut. Pojat olivat vähän pettyneitä, ja itselläkin oli vähän sellanen no jaa fiilis. Pianokonserto oli ihan hyvä, mutta olin toivonut ettei "biisejä" olisi hirveästi muokkailtu, mitä kuitenkin oli tehty aika rankallakin kädellä. Jotkut X:n musiikeista oli hädin tuskin tunnistettavissa :/ Pojat valittivat myös, että musiikki saisi kuulua vielä kovempaa, mihin minä en kyllä yhtynyt. Pojilla on korvat vaan tuhoutuneet treenikämpällä!

Väliajalla sain vihdoin käsiini ohjelmalappusen mistä selvisi, että seuraavaksi luvassa oli musiikki VII:stä. L oli tätä odottanut kuin kuuta nousevaa, mutta nyt odotus tuntui olevan pelon sekaista kauhua. Eikä suotta. Olin vähän pettynyt loppuajan toteutukseen, vaikka tuttuja melodioita ilmalle piestiinkin. L oli konsertin jälkeen syvästi pettynyt sitä, ettei tullut sitä yhtä ja nimenomaista Sephirot biisiä minkä hän olisi halunnut kuulla. Minulla ei sinänsä ollut mitään odotuksia, sillä en ole koskaan itse kyseistä peliä pelannut, mutta sitäkin enemmän olen katsellut kun sitä pelataan. Tunnistin siis pari kipaletta ja ne oli ihan jees. Jonkinlainen kliimaksi tuosta konsertista vain jäi puuttumaan, ja sitä pohdittiin kolmeen pekkaan autossa paluumatkalla. Välisoitot olivat välillä kuin kissanristiäisistä ja kädet olivat jälkikäteen kipeenä taputtamisesta.

Kaiken kaikkiaan keskiverto kokemus. Ne jotka jäivät lippuja: ei kannata murehtia, ette jääneet paljosta paitsi. Suhteessa lippujen hintaan en sanoisi konsertin olleen pettymys, mutta se joku jäi vaan puuttumaan. Oliko se sitten se kaivattu Sephirot-biisi vai jokin muu, mene ja tiedä.

♫♪ Johanna ♪♫

Tukholma ja kandiseminaari

Heippa vaan kaikille taas pitkän ajan jälkeen!

Näin Traconin jälkeen on hyvä päivitellä mitä on oikein tapahtunut vähän pidemmälläkin aika välillä. Kuten arvata saattaa, kiireitä on edelleen (aina) pitänyt, mutta tylsän kesän jälkeen totesin, että loppujen lopuksi kiire taitaa olla se mikä pitää mut elossa. Valitettavasti joudun pätkimään tapahtumia useampaan/pariin postaukseen, sillä muuten yhtä postausta saisi lukea vuorokauden.

Tässä välissä on hyvä tiedottaa valmistumisestani, sillä olen jo hieman toipunut reissustani. Tein siis päivämatkan Tukholmaan yhdessä V:n kanssa 2.9. Matkaan lähdimme Silja Linellä ja saavuimme Tukholmaan aikaisin tiistai aamuna. Kävimme tsekkaamassa Gamla Stanin ennen kuin jatkoimme matkaa yhdessä opettajan ja yhden toisen oppilaan kanssa Tukholman yliopistolle. Siellä oli sitten luvassa heti aamu kymmeneltä kandiseminaarini.

En jännittänyt matkaa enkä seminaaria millään tavalla etukäteen, mutta kun seminaari lopulta alkoi, tajusin että minun olisi pitänyt olla löysät housuissa jo puoli vuotta etukäteen! :D Ei sitä tilannetta pysty kunnolla sanoin kuvailemaan. Uskokaa pois, olen yrittänyt. Parhain esimerkki minkä olen keksinyt on poliisikuulustelu. Murhasta, johon olet syyllinen.

Järkyttävä hiillostus 1,5 tunnin ajan, jonka aikana kaikki kunnia ja ylpeys huuhtoutui vanhojen lattialankkujen välistä Ruotsin maaperään. Sinne taisivat jäädäkin, mene ja tiedä. Toipuminen seminaarista on ollut hidasta mutta varmaa. Haluaisin lähettää terveiset rakkaalle opettajalleni, joka väitti ettei seminaaria tarvitse jännittää: Haista kukkanen!

Rafflesia-suvun kukka, millä on titteli maailman haisevin kukka. ( Ma_suska)

Japanilainen kesä

Siis apua, mihin tää kesä oikein menee? Nyt on jo elokuu ja kalenteri pursuaa kaikkea tekemistä tälle kuulle. En tajua mistä löydän energiaa selvitä tästä kuusta. Blogin kirjoittelu on tuntunut hirveän ylivoimaiselta jälleen kerran; lieneekö syynä kuumat ilmat vai yksinkertaisesti laiskuus. Viime kuussa ei tullut siis lainkaan prefektuuri-postausta, mutta yritän saada aikaiseksi kirjoittaa tässä kuussa. Tänään sen sijaan ajattelin kertoa hieman paremmin japanilaisesta kesästä.

Ennen ensimmäistä reissuani Japaniin, saatoin vain kuvitella millainen Japanin kesä on. Tiesin sen olevan kuuma ja kostea. Kaikkialla sanottiin vain että "Älä vain mene Japaniin kesällä!". Tasan kaksi vuotta sitten päätin uhmata tuota kieltoa ja suuntasin Japaniin intoa täynnä. Ja mitä mieltä olen nyt tuosta kuuluisasta kiellosta? Joo, jos nämä Suomen "helteet" on tässä muutaman viikon aikana ottanut koville niin en suosittele tutustumaan japanilaiseen kesään. Se on helvettiä tähän verrattuna!

(Itse rakastan kuumuutta ja kosteuskaan ei yleensä ole haitannut minua, mutta Japani vei minut äärirajoille.)

Silti, japanilainen kesäni oli mahtava. Ja koin paljon kaikkea kivaa, mitä muina vuodenaikoina ei yleensä pääse kokemaan.

Jätskimaatti! Tuo imettävä Coolish-jäätelö oli hyvää, mutta ehdoton lemppari on matcha-jätski ♥

Auringon välttelyä

Mikäs sen parempaa kuin herätä aamulla aikaisin, heittää lenkkivaatteet päälle ja suunnata kaupungille upeassa kesäsäässä. Aurinko paistaa jo täydellä teholla, ja tunnin lenkin jälkeen kotiin palatessa on "kiva"huomata, että olkapäille on ilmestynyt jäätävät rusketusrajat.

Näin ainakin minulla tässä yksi aamu.

Olen aina ruskettunut todella helposti ja viime aikoina olen saanut siitä ihan tarpeeksi. Olen jo omasta takaa melko tumma (kiitos tulisen romanivereni), mutta kesän jälkeen alan muistuttamaan enemmän serkkuja Afrikassa kuin suomalaista. Kirotessani näitä kyseisiä rusketusrajoja mieleeni putkahtikin eräs kansa, joka jakaa tämän tunteen kanssani.

Niinpä niin, japanilaiset naiset eivät myöskään arvosta rusketusta, kuten niin monet täällä lännessä. Siellä kesäkuumalla puetaan pitkähihaiset paidat päälle, hansikkaat ja leveälieriset hatut, ettei rusketusta pääse missään nimessä tulemaan. Lämpötilat huikentelevat reippaasti 30 asteen yläpuolella ja siellä ne polkevat täydessä sotavarustuksessa.

Miten olisi tyylikkäät käsivarsi-suojat?

Prefektuurit: Aomori

Heipä hei jälleen kaikille. Palasin juuri reissultani Norjasta ja olen ihan poikki; kilometrejä kertyi huimat 3000, mutta oli se kyllä sen arvoista. Maisemat oli upeat vaikka sää olikin vähän mitä oli. Matkan aikana oli tapahtunut myös yksi merkittävä asia: blogiini on nyt liittyneenä 50 lukijaa. Jei! Kiitos kaikille lukijoille, että jaksatte palata tänne aina uudelleen :)

Tämän kertaisen postauksen aiheena on jälleen prefektuurit, ja kuten otsikko sen jo kertookin niin vuorossa on Aomorin prefektuuri.

Aomori

Aomorin symboli: prefektuurin maantieteellinen muoto tyylitellysti.

Ultimate father; ultimate decisions

Heipä hei taas kaikki. Hiljaisuudessa on taas hetki oltu, sillä kesälaiskuus on iskenyt vakavana päälle. Tarkoituksena on ollut jo monta päivää kirjoitella tänne vaikka mitä, mutta koskaan ei tunnu löytävän riittävästi voimia kirjoitella.

Eilen oli Japanissa kuitenkin isänpäivä (kuten monessa muussakin maassa), mikä sai sitten minut keräämään voimani. Huomasin yhden NTT DoCoMon äänestyksen, missä oli äänestetty kaikkien aikojen cooleinta isää animessa ja Dragon Ballin Goku oli vienyt äänestyksen voiton. Itse olisin äänestänyt ehdottomasti 4. sijalle yltänyttä Vegetaa. Vegeta vaan on kaikkien aikojen ultimate isä x)
Kuinka moni isä todella olisi valmis uhraamaan itsensä muijansa ja lapsensa vuoksi? No, ehkä useampi kuin uskonkaan, mutta minulle tuo Vegetan uhrautuminen vaan on jotenkin ultimate-isän merkki. Taustalla saattaa piillä kyllä jotain psykologistakin, kuka tietää.

Pakkohan tähän on linkittää kiteytys siitä kaikesta, mitä mainitsin tossa yläpuolella. Tää on vaan niin legenda.

Uusia keittiövälineitä japanilaisen ruoan valmistukseen

Täällä sitä hillutaan vieläkin vailla työtä. Mietin mitä ruokaa laittaisin tänään uusilla hienoilla vempeleilläni, jotka hain Lidlistä. Lidlissä oli nimittäin viime viikolla (mahdollisesti vieläkin?) myynnissä mm. riisinkeitin ja teppanyaki-grilli + paljon muuta kiinnostavaa. Mukaani lähti riisinkeitin, grilli, sushiriisiä ja sushilautasia, soba-nuudeleita sekä wafu ja yuzu-kastiketta.

Grilli ei oo valitettavasti kuvassa.

Kesäloman alku kuvina

Yhyy. En ole saanut mistään kesätöitä ja tylsistyn kuoliaaksi kotona. Olen siivonnut ja järjestellyt kämpän jo monta kertaa uudelleen (ja sekoittanut sen vielä useammin), pelaillut paljon pelejä, pyöritellyt peukaloita, lukenut hämäriä novelleja Haruki Murakamilta ja vaikka mitä muuta.

Odottelen yhdestä tietystä paikasta erityisen paljon yhteydenottoa, joten peukut pystyyn!

Koska olen tosiaan tylsistymässä kuoliaaksi, niin päätin napata muutaman kuvan kämpästäni ja peleistä mitä olen viime aikoina pelannut + muuta randomia, ehkä Japaniin jotenkin liittyviä juttuja. Jep, puran tylsyyteni tänne blogiin. Jipii. No ehkä ensi kerralla kirjoitan oikeesti jotain asiaa.

Tales of Graces

Tämän kuvan nappasin itseasiassa Facebookin arkikuvahaasteeseen jo kauan aikaa sitten. En itse ole ehtinyt kyseistä peliä kauheesti pelailla, vaan homman on hoitanut tuo parempi puolisko. Minä olen toiminut lähinnä vain tulkkina :D Mutta nyt kun on tylsää niin voisin jopa koittaa tätä pelailla. Buah.

Kandiseminaari mutinaa o(；△；)o

Nyt on pakko hieman avautua tänne tosta mun kandiprosessista.

Sain edellisiltana viestiä opettajalta, että kandiseminaarini onkin vasta elokuussa. Suurinosa pitää seminaarinsa jo tässä kuussa, joten olin todella pettynyt tähän viestiin. Minun lisäkseni samassa jamassa on kaksi muuta.

Kuulemma kaikille ei riitä aikoja keväälle, joten osa pitää sitten vasta syksymmällä. Tuon myöhemmän seminaaripäivän pitäisi mahdollistaa myös, että saamme pätevät opponentit ja oikeudenmukaisen kohtelun.

Well, bullshit sanon minä. En yleensä halua naputtaa pienistä, varsinkaan näin julkisesti, mutta nyt kyllä ottaa pataan ja pahasti. Oikeudenmukainen kohtelu? Just joo. Unohdan jo kesän aikana koko kandin aiheen ja elokuussa joudun kertaamaan kaiken, että pystyn vastaamaan järkevästi opponentin kysymyksiin. 

Ja syy miksi meillä kolmella on vasta elokuussa seminaari on kuulemme se, että palautimme työmme viimeisinä!

Well, bullshit again. Palautin oman työni määräpäivään mennessä, ja tiedän henkilöitä jotka palauttivat työnsä minun jälkeeni. Tämä ei voi olla pätevä syy minun kohdallani.

Olen oikeasti todella iloinen ystävieni puolesta, jotka pääsevät nyt keväällä Tukholmaan esittelemään työnsä. Olisin vain todella kovasti toivonut pääseväni myös itse sinne jo nyt. Eihän maailma tähän kaadu, teen sen syksyllä ja kaikki on hyvin. Luulen, että todellinen syy on, että he eivät ole löytäneet minulle sopivaa opponenttia, sillä aiheeni oli hieman hankala. Siinä sekottui uskontotieteet ja populaarikulttuuri ja ymmärrätte varmaan, ettei ole kovin montaa henkilöä joka olisi erikoistunut molempiin.

Mutta ai että, että jaksaa silti kismittää. 

Opettaja sanoi, että hän vielä pyytää/vaatii jotain muutoksia töihimme heinäkuun loppuun mennessä, joten meillä on vielä mahdollisuus parannella työtämme toisin kuin muilla. Mutta onko se sitten oikeidenmukaista kohtelua niille muille, jotka esittelevät työnsä nyt tässä kuussa? Pistää kyllä vähän ihmetyttämään tämä touhu. 

Plussana kaikessa tässä touhussa on tietysti se, että seminaariin pyritään ottamaan vain sellaisia töitä, jotka varmasti menevät läpi. Opiskelijan esiintyminen seminaarissa vaikuttaa tietenkin arvosanaan, mutta nyt näyttäisi vakavasti siltä, että työ ollaan ainakin hyväksymässä, mikä on tietysti loistavaa. Siitähän tässä ollaan jo unelmoitu monta vuotta. 

Jään odottelemaan "lisätietoja", joita pitäisi kuulemma  parin viikon kuluessa. Kunpa saisin edes konkreettisen päivämäärän tai jotain, niin homma tuntuisi edes vähän todellisemmalta. :) 

Lopuksi toivotan tietysti onnea kaikille opiskelutovereilleni, jotka matkaavat lähipäivinä Tukholmaan! Hyvin se menee! ♥ Ja onnea myös kaikille muille valmistuneille ♥ 

♪ Johanna ♪

Arjen höpinöitä

Viime aikoina on tullut kirjoiteltua monenmoista juttua, mutta jutut ihan arjestani ovat jääneet vähemmälle. Se saattaa kylläkin johtua siitä, ettei elämässäni tapahdu juurikaan mitään ihmeellistä.

Kevät oli kyllä äärimmäisen kiire koulujen kanssa. Raumalla aloittamani koulu on mennyt ihan hyvin, mutta talvella jouduin ajelemaan joka viikko Vaasaan kandikurssille. Se oli kyllä puuduttavaa, mutta mitä sitä nyt ei tekisi valmistumisen eteen. Jouduin siis painimaan sekä Rauman että Vaasan tehtävien kanssa ja ennen joulua ajattelin menettäväni järkeni. Mutta selvisin siitä ja kevät oli jo paljon rauhallisempi. Se oli tietenkin hyvä, sillä kandin kirjoittaminen käynnistyi myös maaliskuun puolella.

Keräsin materiaalia työtäni varten Japanissa ja sain aloitettua kirjoittamisen maaliskuussa. Aloittaminen oli vaikeaa, mutta tekstiä vain lopulta tuli ja tuli kunnes tajusin kirjoittaneeni kaiken mitä olin suunnitellut. Palautin työni 16. päivä ja nyt odottelen jännityksellä kuinka käy. Tukholman päässä kaikki sujuu tunnetusti vähän turhankin hitaasti, joten en tiedä yhtään kuinka kauan joudun odottamaan. Jos työtä ei hyväksytä vielä, saan syksyyn saakka aikaa korjailla sitä.

Mikäli työni hyväksytään, minun pitää lähteä Tukholmaan seminaariin esittelemään työni. Ja sitten puolentoista tunnin kuulusteluiden jälkeen minulle kerrotaan onko työ hyväksytty lopullisesti ja minkä arvosanan siitä saan. Jos työ hyväksytään, voin vihdoinkin hyvällä omalla tunnolla sanoa itseäni japanologiksi! Joten pitäkää peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin!

Kansalaisopiston työni jatkuvat myös syksyllä, mikä on tietenkin mahtavaa! Raumalla alkaa luultavasti myös uudet alkeet, joten kaikkien innostuneiden kannattaa tulla kurssille syksyllä :) Olen tykästynyt opettamiseen todella paljon, ja toivon että saan jatkaa työtäni vielä jatkossakin.

Kesagake ja sen kaverit

Historiafriikki täällä taas hei! Lukiessani tässä eräänä päivänä Tieteen kuvalehden Historia-lehteä, huomasin mielenkiintoisen pienen kysymyksen mikä sopii hyvin tänne blogiin edellisen Hokkaido-postauksen jälkeen.

Lukija kysyi lehdeltä: Kuka tai mikä oli Kesagake? Lehti vastasi:

"Kesagake oli ruskeakarhu, joka vuonna 1915 raateli Japanissa useita ihmisiä herättyään kesken talviuniensa. Jostain syystä Kesagake alkoi hyökkäillä ihmisten kimppuun Tomamaen seudulla Pohjois-Japanissa. Se tappoi viidessä päivässä seitsemän ihmistä ja haavoitti kolmea, ennen kuin se lopulta tapettiin kiivaan jahdin seurauksena."

O__O

Siinäpä on ollut kiukkuinen karhu!

Ilmeisesti tuohon aikaan Hokkaidolla hakattiin paljon metsää mikä siirsi karhut lähemmäksi ihmisasutuksia. Kesagaken uskotaan heränneen nälkään mikä teki siitä entistäkin hurjemman ja hyökkäsi ihmisten kimppuun vain koska he sattuivat olemaan lähellä ruokaa.

Nykyään alueella on pyhäkkö, joka on pyhitetty tapaukselle ja tapauksesta on tehty myös novelleja, manga ja elokuvakin. Manga on nimeltään The Wild Legend (野生伝説 Yasei Densetsu).

Harvemmin tulee ajatelleeksi, että Japanissa on karhuja. Mutta niitä on, ja peräti kahta eri lajia: Aasian mustakarhuja (kauluskarhu) ja ruskeakarhuja. 

Ruskeakarhut hallitsevat Hokkaidoa, kun taas Aasian mustakarhuja on tavattu Kyuushulla, Shikokulla ja Honshulla. Kyuushulta karhut ovat ilmeisesti kadonneet jo 50-luvulla, eikä Shikokullakaan ole enää montaa jäljellä. 

Honshulla (Japanin pääsaari) uskottiin vuonna 2008 elävän 8000-12 000, jopa 15 000 aasian mustakarhua, mikä on todella hurja määrä kun vertaa Suomen 900-1300 ruskeakarhu yksilöön! Hokkaidolla on puolestaan noin 1000-2000 ruskeakarhua.  Kohtaamisia onkin säännöllisesti ja karhut aiheuttavat vuosittain suurta tuhoa omaisuuksille. Ihmisuhreiltakaan ei vältytä, joten monet haluavat karhujen kantaa pienennettävän reilusti. Vuosittain karhuja kaadetaankin hurjia määriä ja metsästäjiä onkin ajoittain kehotettu välttämään liiallista metsästystä.

Ilmeisesti Japanissa ei ole tartuttu aiheeseen vielä vakavasti, mutta mikäli karhuja aletaan tappaa enemmän niin niiden häviäminen kokonaan Japanista on vain ajan kysymys. Joissakin lähteissä toivotaankin, että kaatojen lisäämisen sijaan yritettäisiin ennaltaehkäistä karhun tuhoja. Mene ja tiedä mikä on sitten se järkevin vaihtoehto, mutta voin vain kuvitella millainen tilanne on muutenkin ylikansoitetulla saarella jopa 15 000 karhun keskellä.

Aasian mustakarhu © Guerin Nicolas

Sanokaa mitä sanotte, mutta tää yksilö on ainakin ylisöpö. Noi korvat <3

♫ Johanna ♫

Prefektuurit: Hokkaido

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, päätin aloittaa kirjoittamaan tälläista sarjaa, missä käyn läpi Japanin prefektuureja. Tarkoituksena on käydä läpi prefektuurit alkaen pohjoisimmista päättyen eteläisimpiin ja tutustua tarkemmin näihin alueisiin ja niiden erikoisuuksiin. Kyseessä on aika kunnianhimoinen haaste, sillä prefektuureja Japanissa on peräti 47. Ajattelin pyrkiä kirjoittamaan kuukaudessa vähintään kahdesta eri prefektuurista, mutta saa nähdä kuinka käy :)

Kaikki prefektuurit

Sadetta ja demoneita fantasiamaailmassa

Internet on täynnä blogeja, joissa käydään läpi kauden uusimmat animet jne. Itse en ole hetkeen kirjoitellut aiheesta mitään, sillä vaikka olenkin katsonut monia sarjoja niin en ole silti mikään asiantuntija. Mitä minä niistä sitten turhia alkaisin turisemaan? Katselen animea omaksi ilokseni aina silloin tällöin, enkä ole "suuntautunut" pelkästään animen ja mangan katseluun vaan nautin Japanista laajemmalla spektrillä kuten lukijat varmasti ovatkin huomanneet.

Tänään ajattelin kuitenkin lyhyesti kertoa kahdesta sarjasta mitä olen viime aikoina seurannut ja mitä mieltä olen niistä. Toinen on uudempi sarja ja toinen jo vähän vanhempi, mutta toivottavasti se ei haittaa! ^_^

それでも世界は美しい (Soredemo sekai wa utsukushii) The World Is Still Beautiful

Oh my!

Niin hassulta kuin se kuulostaakin niin törmäsin tähän Facebookissa. Kyllähän te tiedätte kuinka uutissyötteeseen tulee näitä sponsoroituja ehdotuksia sun muita? No siinä sitten oli kerran kuva tästä kyseisestä animesta, mikä kiinnitti huomioni. Kyseessä on siis uusi anime, mitä on tähän mennessä tullut vasta 6 jaksoa. Se pohjautuu samannimiseen mangaan, mikä on ilmestynyt vuodesta 2012 lähtien.

Huonoja tapoja ja taikauskoa Japanissa

No niin. Päätin tehdä hieman listausta asioista mitä pidetään huonona tapana Japanissa. Ehkä tästä on hyötyä niille jotka ovat suuntaamassa Japaniin tai niille jotka haluavat vain paremmin tuntea japanilaista kulttuuriä. Oli miten oli, olen yrittänyt kerätä erilaisiin tilanteisiin liittyviä huonoja tapoja ja osa näistä saattaa olla jo tuttuja, osa vähän vähemmän tuttuja.

1. Niistäminen julkisilla paikoilla

Kuten mainitsin Kommelluksia Japanissa postauksen kommenttiosiossa, tätä pidetään yleisesti huonona tapana Japanissa. Kannattaa siis välttää sitä ja siirtyä vaikka WC-tiloihin niistämään. Mikäli tämä ei ole mahdollista niin niistäminen olisi hyvä hoitaa mahdollisimman huomaamattomasti ja siististi kääntyen poispäin muista ihmisistä.

2. Puikot pystyssä riisissä

Jos jotakin pahaa tapaa haluatte välttää Japanissa tai japanilaisten seurassa (pätee myös useaan muuhun aasilaiseen kulttuuriin), niin älkää missään nimessä iskekö syömäpuikkoja pystyyn riisiin. Tätä pidetään todella huonona tapana ja pahaa onnea tuovana enteenä. Puikkojen asettaminen riisiin pystyyn kuuluu buddhalaisuudessa hautajaisseremoniaan, joten kyseessä on kuolemaan viittaava tapa. Japanissahan vältellään kuolemaan viittaavia asioita, mistä kielii myös numeron 4 eli shi välttely joissakin tilanteissa. Numeron neljä lukutapa shi voi tarkoittaa myös kuolemaa.

3. Kengät jalassa sisällä

Japanilaiset ottavat aina kengät pois eteisessä siihen tarkoitukseen varatulla alueella. Kengille on usein oma säilytyskaappi tai sitten ne voi jättää kauniisti esille kääntäen ne niin, että ne osoittavat ulko-ovelle. Näin ne on helppo laittaa jalkaan lähtiessä. Sisätiloissa käytetään yleensä tohveleita, mutta muistakaa, ettei tohveleita tule käyttää tatami-matolla. Eli ei ulkokengillä sisälle, eikä tohveleilla tatamille!

Sisätohveleilla ei myöskään saisi mennä vessaan, vaan pitäisi käyttää erillisiä vessatohveleita tätä varten. Sama pätee myös toisinpäin; vessatohvelit pitää muistaa vaihtaa tavallisiin tohveleihin vessasta poistuttaessa.

4. Pesemättä kylpyyn meneminen

On tärkeää olla puhdas ennen kuin hyppäät lillumaan kuumaan veteen. Japanissa perheenjäsenet kylpevät yleensä samassa vedessä ja mikäli menisit veteen pesemättä ensin itseäsi, perhe joutuisi tyhjentämään ammeen, putsaamaan sen ja täyttämään uudelleen. Sama sääntö pätee julkisissa kylpylöissä. Luin myös jostain, että joku oli tyhjentänyt ammeen majatalossa käyntinsä jälkeen ja saanut kovat sättimiset sen jälkeen, sillä kylvyssä oli tarkoitus käydä muitakin. Eli muistakaa peseytyä kunnolla ennen kylpyä, älkääkä tyhjentäkö ammetta ilman lupaa! :D

5. Lahjojen avaaminen heti tai antajan edessä

Mikäli saat lahjan japanilaiselta ystävältäsi, on kohteliasta olla avaamatta sitä heti. Mikäli et kuitenkaan malta odottaa on kohteliasta kysyä ensin lupaa ja vasta sitten avata lahja.

6. Kipeänä pyhäköllä

Tämä ei nyt varsinaisesti ole huono tapa, mutta yleensä Japanissa pyritään välttämään vierailua shintopyhäköllä kipeänä tai jos on saanut haavan jostakin, sillä niitä pidetään epäpuhtaina asioina.

7. Kännissä ravintolassa

Vaikka alkoholi onkin valikoimissa niin hienoimmissa ravintoloissa kannattaa juoda maltillisesti, sillä itsensä juomista änkyrä känniin ravintolassa pidetään huonona tapana. Izakayoissa tämä sääntö ei kuulemma ole niin tarkka kunhan et häiriköi muita asiakkaita.

8. Sushin leikkaaminen ja wasabin liiallinen käyttö

Sushi on tarkoitus syödä yhtenä suupalana, eikä sitä saa leikata. Leikkaaminen tuhoaa sushin kauniin ulkomuodon ja loukkaa näin sushin tekijää. Wasabia saa lisätä soijakastikkeeseen, mutta on kohteliasta lisätä sitä vain vähän, jottei loukkaa sushin tekijää. Sushissahan nimittäin on yleensä valmiiksi vähän wasabia ja wasabin yletön käyttö voi vihjata, ettei sushi maistu oikein miltään.

9. Naisten hajareisin istuminen

Tämäkään nyt ei varsinaisesti ole huono tapa, mutta yleisesti naisten ei oleteta istuvan hajareisin vaan jalat sieveästi sivulla, mikäli on lupa istua vähän rennommin. Miehet puolestaan saavat istua rennosti hajareisin.

10. Ruoan syöminen julkisissa kulkuneuvoissa

Tätä pidetään huonona tapana. Karkin syöminen ja kesällä juominen on ihan okei, mutta varsinaisen ruoan sun muun syömistä on kohteliasta välttää. Pitkillä matkoilla on tietysti melkeinpä pakko syödä jotain, mutta silloinkin kannattaa valita jotain mikä ei haise kauheasti ja on muutenkin pientä ja huomaamatonta.

11. Metelöinti

Tämä on yleensä se mistä japanilaiset valittavat kun kyse on ulkomaalaisista. Ei siis mitään kamalaa kikatusta ja käkätystä julkisilla paikoilla.

Lisäksi Japanissa on kaikenlaisia taikauskoon liittyviä uskomuksia ja tapoja. Peukalo tulisi piilottaa ruumisauton nähdessä, kynsiä ei saisi leikata yöllä sillä muuten ei tule olemaan paikalla kun vanhemmat kuolevat. Pimeällä ei saisi viheltää sillä se kutsuu paikalle käärmeen, eikä nukkua pää pohjoiseen sillä vainajat asetellaan niin.

Huh! Tälläisiä tuli mieleen kun yritin oikein kovasti miettiä. Onko jollain muulla lisättävää tai korjattavaa? Kommentoikaa rohkeasti :)

♫♪ Johanna ♪♫

Kommelluksia Japanissa osa 2

Tilanne 8 Vessassa

Vessat ovat ihanteellinen paikka kommelluksille Japanissa. Välillä saa hätkähtää pytyn lämmitettyjä "lauteita" tai ääniä mitä pytty alkaa pitämään heti kun pehvansa laskee alas. Välillä saa pohtia vetääkö vessa itsestään vai löytyisikö jostain joku vipu, nappi tai sensori millä asia hoituisi. Itseasiassa, ensimmäisellä kerralla Japanissa olin varautunut japanilaistyylisiin vessoihin, mutta en ollut sivistänyt itseäni siitä miten päin niissä pitäisi toimia! Yleensä julkisissa vessoissa on vähintään yksi länsimaalainen vessa, mikä sattui minun tapauksessani olemaan varattuna, eikä minulla ollut aikaa eikä kärsivällisyyttä jäädä odottamaan sen vapautumista. Niinpä suuntasin tälläiseen japanilaistyyliseen vessaan. Siinä sitten pyörin hetken aikaa pohtien miten päin toimia ja päädyin kuin päädyinkin oikeaan vaihtoehtoon eli naama kohti sitä päätä mistä allas hieman kohoaa maasta ja missä yleensä on näkyvillä putkia sun muuta. Tyhmä juttu, mutta eipä ollut tullut mieleen aikaisemmin :D

Eli tässä tapauksessa naama osottaisi vessapapereiden suuntaan ;)

 (Japan Today)

Japanilaista ruokaa: 肉じゃが Nikujaga

Noup, ette saa vielä jatkoa kömmähdyksille. Niiden kokoamiseen menee tovi jos toinenkin, mutta sen sijaan saatte suussa sulavan reseptin, mistä nauttia seuraavaan postaukseen asti.

Tänään ajattelin siis esitellä teille nikujagan. Kuten ruoan nimikin jo kertoo, se sisältää pääosin lihaa (肉, niku) ja perunaa (じゃがいも, jagaimo). Tutustuin tähän herkkuruokaan aikoinani Vaasassa, missä eräs japanilainen nuorukainen kokkasi sitä meille. Kyseessä on kuulemma ruoka minkä jokainen tulevan vaimon pitäisi osata. Ettäs tiedätte kaikki tulevat vaimot ;) Tein tätä yhdessä vaiheessa vähintään kerran viikossa, mutta jostain syystä en ole sitä nyt hetkeen tehnyt. Valmistaminen on suhteellisen helppoa ja nopeaa, joten tämän pitäisi luonnistua aloittelijoiltakin. Eli ei muuta kuin itse reseptiin:

Nikujaga

Kommelluksia Japanissa

Ajoittain minulta on kyselty olenko Japanissa ollessani joutunut tilanteisiin missä en ole tiennyt miten toimia tai muuten vain hankalaan tilanteeseen. Olisi mahtavaa sanoa, että olen selvinnyt kaikesta täydellisesti, mutta todellisuus on toista. Niinpä päätin koota ylös tilanteista, missä minulla on ollut hankaluuksia. Jotkut näistä saattavat olla typeriä, ja huvittaviakin, mutta minkäs teet. Kukaan ei ole täydellinen ;)

Tilanne 1 Ravintolassa

Ensimmäisen kerran Japaniin mennessäni minulle oli jotenkin hirveä kynnys mennä syömään mihinkään. Ehkä kyseessä oli jonkinlainen jännitys tai jotain, vaikea sanoa. Joka tapauksessa olin hieman sormi suussa kun astuimme ravintolaan ja oven suussa oli laite missä oli monenlaista nappulaa. Kyseessä oli tietysti kuuluisa tilausautomaatti. Siinä tilanteessa olisi tietysti voinut ottaa rauhallisesti ja tsekata mitä kaikkea laitteessa luki yms. mutta me vain istuimme pöytään pöllämystyneinä. Onneksi työntekijät olivat mukavia ja ymmärsivät ettemme ihan tienneet miten homma toimii :D Myöhemmillä kerroilla otimmekin sitten tehtäväksi selvittää automaatin mysteeri ja ei se sen kummallisempi ollut kuin mitkään muutkaan laitteet. Tsekkaat vain mitä haluat syödä, laitat tarvittavan määrän rahaa koneeseen, valitset haluamasi ruuan ja syötkö paikan päällä vai otatko mukaan. Laite tulostaa sitten lappuja sitä mukaa mitä tilailet ja ne annetaan työntekijälle. Ensimmäisenä iltana sitä oli vaan niin väsynyt ja täynnä kaikkea uutta, ettei aivot yksinkertaisesti jaksaneet enää käsitellä mitään automaatteja sun muita.

Picture from Japan-Guide.com

Tilanne 2 Eläinkaupassa

Tottahan minä tiesin, että kuvaaminen on kiellettyä, mutta kun ne söpöt eläimet oli niin... Söpöjä! Ja sitten tulikin jo vihainen myyjä huutamaan ettei saa kuvata ja lähestulkoon heitti meidät pihalle liikkeestä. No liioittelen ehkä vähän, mutta noloa se oli kuitenkin!

Nypläystä japanilaisten kanssa

Palattuani Suomeen Japanin reissulta helmikuussa koulu oli jo jatkunut, sillä hiihtolomahan oli vain viikon. Olin saanut jo etukäteen tietää, että kouluumme saapuisi pieni ryhmä opiskelijoita Osakasta hiihtoloman jälkeen ja odotin innolla, että pääsisin tapaamaan heidät. Heillä oli ohjelmassa kuulemma vaikka mitä kivaa ja toivoin, että pääsisin osallistumaan edes johonkin.

Valitettavasti tytöt eivät olleet enää kuin vajaan viikon Suomessa palattuani ja totesin, että mahdollisuudet tutustua heihin oli melko olemattomat. Kunnes sitten yhtäkkiä minulle tuli puhelu opettajaltani. Hän kysyi joko olin palannut Suomeen ja kiinnostaisiko minua auttaa heitä hieman japanilaisten tyttöjen kanssa. Olin tietysti iloinen tilaisuudesta, mutta minun oli pakko kysyä ensin mistä on kyse. Ja olisittepa nähneet ilmeeni kun opettaja selitti minulle tilannetta! :D

Tytöt olivat siis menossa tutustumaan pitsinnypläykseen ja opettaja toivoi, että voisin mennä mukaan tulkkaamaan. Luitte oikein. Tulkkaamaan. Nämä pitsinnyplääjä rouvat kun eivät kuulemma englantia kauheesti puhuneet, eikä näiden japanilaistenkaan englannin kielen taito ilmeisesti ollut mikään kummoinen, joten olisi hyvä että paikalla olisi joku joka pystyisi selittämään tytöille mitä naiset kertoivat.

...


O__O

Muistoja Japanista: Kinkakuji ja Nijon linna

Nyyh, tämä päivä oli yksi reissun hienoimmista päivistä. Sain viettää laatuaikaa tätini kanssa ja meillä oli niin älyttömän hauskaa että kiotolaiset tulevat varmasti puhumaan meistä vielä monta vuotta! :D

Reissu lähestyi loppuaan ja olin joutunut tekemään jo monta vaikeaa karsintaa nähtävyyksistä, mitkä halusin nähdä. Päätin esimerkiksi jättää Umeda Sky Buildingin ja Universal Studiosin toiseen kertaan. Jotkut asiat ovat kuitenkin sellaisia mistä ei luovuta, ja Kinkakuji kuului yhteen näistä paikoista.

Kinkakuji sijaitsee hieman hankalassa paikassa Kuzuhasta tullessa, joten jouduimme matkaamaan ensin junalla ja sitten vaihtamaan bussiin. Vähän aikaan palloilimme bussipysäkillä Kiotossa ja mietimme mikä laituri mahtoi olla oikea, mutta onnistuimme kuitenkin hyppäämään oikeaan bussiin ja matka saattoi jatkua. Oli mukava katsella Kiotoa bussista käsin ja kävipä minulla jopa ilmiömäinen tuurikin...

Olin nimittäin yrittänyt metsästää Ikedayaa aikaisemmalla reissulla Kiotoon huonolla menestyksellä. Ja siinä sitten bussissa istuessa ja liikennevaloihin pysähdyttäessä se tönötti siinä silmieni edessä! En ole varmaan ikinä niin nopeasti vetänyt kameraa esiin kun siinä vaiheessa vedin :D Mielessäni matkasin n. 150 vuotta ajassa taaksepäin ja saatoin kuvitella kuinka Kondô kumppaneineen ryntää sisään majatalon ovesta aloittaen yhden Shinsengumin legendaarisimmista taisteluista. Ja samassa minut rykäistiinkin jo takaisin nykyaikaan kun bussi lipui eteenpäin. Nyyh. Se siitä aikamatkasta!

Ikedaya

Blogin kolmivuotis-arvonta on suoritettu! ♫

No niin, blogini täytti eilen hurjat 3 vuotta ja sen kunniaksi järjestin pienen arvonnan.

Alla olevasta videosta voit seurata kuinka arvonta suoritettiin ja kenelle lähteekään mahtava pikkupaketti tarroja sun muuta pikku kivaa.

Osallistujat ♫

Kiitos kaikille osallistujille! ♥

Voittajalle on lähetetty jo sähköpostia, ja paketti siirtyy postin hellään huomaan mahdollisimman pian.

Ja vielä kerran onnittelut voittajalle!

Kolmeen vuoteen on mahtunut jos jonkinmoista ja olen iloinen, että lukijoita on tullut näinkin paljon. Välillä on ollut vähän hiljaisempia hetkiä, mutta aina ei yksinkertaisesti ole aikaa kirjoittaa, tai sitten en keksi mistä kirjottaisin. Blogin rajaaminen pelkkään Japani-teemaan on välillä hankalaa, mutta mielestäni se on osa blogin viehätystä. Kiitos hirveästi kaikille lukijoille, ilman teitä en olisi mitään!

Tässä hieman statistiikkaa kolmen vuoden ajalta:

Kävijöitä: 28 872, joista suurin osa Ani.mun kautta (6079 kävijää)

Eniten kävijöitä kuukaudessa: Elokuu 2011 (2 573 kävijää). Blogin ensimmäisenä kuukautena 131 ja tässä kuussa 1639.

Suosituin teksti: Japanilaisen ruoan ystävälle - Magokoro

Suosituin hakusana: Wolf's Rain

***

So, the lucky winner of my giveaway is Laura Whittaker!! Congratulations! I have already sended an email for the winner and I will send the package as soon as possible. Thank you for everyone who participated ♥ 

I have now kept this blog for three years and it has been lots of fun. Sometimes I don't have time or inspiration to write, but I'll always try to keep the blog active and interesting. Sometimes it's hard to write only about Japanese things, but I think it is important to keep it like that. It's kinda like part of its charm ;) Thank you for all of you readers, without you all this blog and me would be nothing!

Above you can see some statistics: how many pageviews this blog have, what is the most popular month and post etc.

♫ ヨハンナ ♪

Muistoja Japanista: Shinsaibashi ja Dotonbori

Oi, pelkkä ajatus Nambasta saa aikaan järkyttävän matkakuumeen Japaniin! Shinsaibashi ja Dotonbori ovat ostosalueita Nambassa ja voi pojat sitä liikkeiden ja ihmisten määrää. Vaikea sitä on sanoin kuvailla.

Matkani Shinsaibashiin alkoi jälleen Kuzuhasta, mistä suuntasin Shinsaibashiin junalla. Olin sopinut tapaavani Marien ja Ayakon aseman läheisyydessä, mutta kappas, minähän päätin sitten eksyä matkan varrella ja oikein kunnolla. Pyörin kuin yksinäinen herne kattilassa ympäri valtaisaa asemaa, kunnes päätin soittaa Marielle. Onneksi sain Mialta lainaan kännykän niin ei pärähtänyt mitään kauheettomia puhelinlaskuja.

En tiedä minne olin oikeen päätynyt, mutta pääsin vihdoin ja viimein ulos ja jopa oikeaan suuntaan, ja pian jo Marie huutelikin minua väkijoukosta. Marie oli poikansa Renton kanssa liikenteessä ja Ayako (Markon sisko) oli ystävällisesti lupautunut tulla mukaan. Kaupat ympäröivät meitä ja joka puolelta kuului ääntä. Ensiksi suuntasimme GU:hun, mikä on Uniqlo:n kanssa samaa ketjua. Vaatteet ovat vain vähän eri tyylisiä ja GU on hippusen verran halvempi. (Ei siinä että Uniqlo olisi kallis.)

Löysin paljon kaikkea kivaa ja Marien rohkaisemana päätin kokeilla myös muutamaa hametta. En aikaisemmin ollut viitsinyt edes yrittää; japanilaiset kun ovat niin pieniä, että ajattelin sen olevan tuhoon tuomittu yritys. Mutta kappas, sieltähän löytyi muutamakin mekko mitkä mahtuivat päälleni! Mitä opimme? Aina kannattaa yrittää! :)

Shoppailtuamme hetken jatkoimme matkaa ja pian edessäni siinsi näky minkä olin aikaisemmin nähnyt vain kuvista: Glico-mies!

Kevään viimeinen oppitunti ♥

Tänään oli viimeinen päivä opetusta Raumalla ja pidin oppilaille suullisen loppukokeen. Muah. Oli kivaa! ♥ Kaikki olivat tosi taitavia ja selvityivät kokeesta kunnialla. Mitään virallisia numeroita en antanut, mutta suullista palautetta kylläkin.

Rauman kurssi alkoi jo syksyllä ja aloittajia oli melko paljon. Heti kättelyssä muutamat lopetti ja pikkuhiljaa enemmänkin. En oikein tiedä oliko tahti vain liian kova, vai mahtoiko heille tulla muita esteitä? Olen joka tapauksessa joka ikisestä ihan hirmuisen ylpeä; kehittymistä on tapahtunut matkan varrella ja se on tietysti tarkoituskin. ;)

Olen ollut opettajan nyt reilun vuoden. Alussa minua jännitti paljon ja pelkäsin onko minulla tarpeeksi kykyjä opettaa muita. Olen kuitenkin oppinut luottamaan itseeni paremmin ja hyväksymään sen tosi asian etten millään voi nyt enkä koskaan tietää kaikkea. Mutta asioista voi aina ottaa selvää ja sillä tavalla oppia itse uutta samalla kun opettaa muita.

Tänään kokeiden jälkeen palasin luokkaan ja oppilaat olivat (opiskelun sijaan?) päättäneet koristella vähän taulua...

Japanilaiset pannukakut

Leivontapostaukset ovat olleet hieman jäissä hetken aikaa, mutta suuren kysynnän vuoksi päätin julkaista yhden ehdottomista lempiresepteistäni! Minun on pitänyt postata tämä jo monen monta kertaa, mutta aina se vain on unohtunut. Mutta ei hätää, sitä saa mitä tilaa!

Kyseessä on siis japanilaiset pannukakut. Japaniksi tälläisiä pannukakkuja kutsutaan nimellä hottokeeki ja monet valmistavat niitä suoraan kaupasta ostettavista "lisää vain vesi/maito"- seoksista. Aivan vastaavanlaisia meillä täällä Suomessa ole, mutta eipä hätää, sillä tämä resepti on superhelppo ja halpa valmistaa.

Japanissa näitä tarjoillaan usein aamupalalla ja nämä ovat kyllä yllättävän täyttäviä. Japanilaiset rakastavat fuwafuwaa eli pehmeyttä ja sitä nämä todellakin ovat. Peittoaa suomalaiset pannarit mennen tullen!

Kaksi japaninkielistä peliä myynnissä!

Hei taas kaikille. Tällä kertaa postaukseni on vain pieni tiedoksianto:

Myyn tällä hetkellä Huuto.netissä kahta japaninkielistä peliä. Kannattaa käydä katsomassa ja mahdollisesti myös huutamassa omaksi :)

Rurouni Kenshin ja Bleach- faneille tämä on erityisesti loistava tilaisuus saada täydennystä pelihyllyyn.

Rurouni Kenshin - Saisen (PSP)

Bleach - Soul Carnival (PSP)

♫ Johanna ♪

Talonrakennusta japanilaisittain

Pikkuserkkuni Marie ja hänen perheensä rakennuttavat Osakassa itselleen oman talon ja taloprojekti on nyt edennyt niin pitkälle, että rakentaminen on alkanut. Olen hirmu iloinen heidän puolestaan, sillä he odottavat jo kovasti pääsevänsä uuteen kotiin. Näillä näkymin talo valmistuu kesäkuun lopulla, joten enää ei tarvitse odottaa kauaa.

Kuten meillä täällä Suomessa, niin Japanissakin on talonrakentamiseen liittyviä juhlallisuuksia. Meillä on harjannostajaiset ja Japanissa mm. jichinsai ja joushoushiki.

Jichinsai on tilaisuus mikä pidetään kun rakennusta aletaan rakentamaan. Japanissa uskotaan/uskottiin, että maan jumala suuttuu mikäli häneltä ei kysytä lupaa rakennuksen rakentamiselle. Sen vuoksi yleensä rakennusfirma kutsuu paikalle shinto-papin, joka kutsuu ensin maan jumalan paikalle pyytääkseen tältä lupaa rakentamiselle. Nykyään tilaisuudella toivotaan myös, että rakennustyöt sujuvat ilman henkilövahinkoja. Vaikka paikalle kutsutaan pappi, on kyseessä enemmänkin kulttuurillinen ja sosiaalinen tapa kuin uskonnollinen tilaisuus.

Rakennusalueen jokaiseen kulmaan laitetaan bambun oksia, koristeltuna valkoisilla papereilla (niitä mitä näkee Shinto- pyhäköissä mm. puiden ympärillä ja muualle ripustettuina). Joissakin tapauksissa näkee myös pienemmälle alueelle kyhättyjä alttareita. Kulmat yhdistetään pyhällä köydellä ja tadaa, kaikki on valmista itse tilaisuuteen.

Tilaisuuteen kuuluu jumalan kutsuminen, luvan pyytäminen ja jumalan pois lähettäminen, sekä rituaalinen kasvin leikkaaminen sirpillä, maan kuokkiminen ja lapioiminen. Lopuksi hörpitään vielä vähän sakea ja rakennustyöt ovat valmiita aloitettavaksi.

Joskus voi käydä niin, että jichinsai pidetään vasta kun rakennustyöt ovat jo alkaneet. Tämä voi tuntua tietysti hämäävältä, mutta Japanissa jumalat ovat ymmärtäväisiä. Kunhan jossakin vaiheessa muistetaan lupa pyytää niin kaiken pitäisi sujua hyvin ;)

Japanipäivä Raumalla: kendoa ja origameja

Viime lauantaina Raumalla järjestettiin Japanipäivät, minne minun oli tietenkin pakko päästä! En olisi koko tapahtumasta edes tiennyt mitään, ellen olisi bongannut iltalenkillä A4-kokoisen lapun yhden kaupan ilmoitustaululla. Japani-supernäkö ei taaskaan pettänyt! Siispä suuntasin lauantaina askeleni Poselliin ja totesinpa siinä matkan varrella, ettei Rauman katuja suunniteltu korkokengille...

Tapahtuma alkoi jo kello 12, mutta minä päätin mennä paikalle vasta yhdeltä, sillä silloin luvassa oli ohjelman mukaan kendo-näytös. (Kendo = miekkailuun pohjautuva kamppailulaji) Paikalla oli oikeastaan vain muutama hassu ihminen, ja niistäkin suurinosa näytti judon tai kendon harrastajilta. Kendo-näytöksen oli tullut pitämään muutama Porin kendoseuran jäsentä, jotka jo saapuessani odottelivat vuoroaan. Siinä sitten odotellessa tutkin japanilaisia esineitä, mitä oli aseteltu esille muutamalle pöydälle.

Näytös alkoi esittäytymisillä, minkä jälkeen valaistiin vähän kendon historiaa ja harrastamista. Katsojille näytettiin kendon peruslyöntejä ja lyöntipaikkoja, joita muistaakseni oli vain neljä. (Itsehän en siis lajista tiedä oikeesti yhtään mitään). Äänekäs harrastus tässä on kyseessä, sillä huudot (kiai) ovat tärkeä osa kendoa. Huudon tarkoitukset ovat moninaiset, mm. tsempin lisääminen ja vastustajan "pelotteleminen".

Oli todella kiva seurata ja nähdä miten kendo toimii, sillä olen vain kerran aikaisemmin nähnyt kendoa käytännössä: Japanissa vuoristoisessa Nikkôssa, missä yhtäkkiä havahduin huutoihin dojon sisällä. Siellähän niitä tyyppejä oli huitomassa bambumiekkojen kanssa kuin viimeistä päivää.(Ja en valitettavasti löydä mistään niitä valokuvia todisteeksi >__<")

Jokatapauksessa näytöksen jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus jutella harrastajien kanssa ja minä sitten ujuttauduin sopivaan väliin vakoilemaan uhriani; Hello Kitty-vihko valmiina ja kynä teroitettuna.

Uhrini nimeksi osottautui Jani Leppäniemi ja kendosta hänellä oli kokemusta jo kolmen vuoden ajan. Sitä ennen hän oli harrastanut aikidoa viiden vuoden ajan, mutta päätynyt sitten kendon pariin. Kendossa ei ole ulkoisia arvomerkkejä, mutta Jani kertoi olevansa 1 kyuu, eli perusteet oppinut kendoka. Kyselin hieman minkä takia hän on päätynyt kendon pariin ja miksi hän pitää juuri siitä, mutta tämä taitaa aina olla niitä pahimpia kysymyksiä mitä harrastajalta voi kysyä. Syitä on tietysti monia, mutta Jani mainitsi pitäneensä aina Japanista, japanin kulttuurista ja historiasta, mitkä vaikuttivat sitten hänen päätökseensä aloittaa kendon harrastaminen. Enkä ihmettele, sillä vaikka kendoa harrastetaankin nykyään erityisellä bambumiekalla kunnon puumiekan sijaan, on siinä jotain niin historiallista japania nähtävissä. Vaatteet ovat kuulemma hyvin samankaltaiset kuin ennen vanhaan, vaikka toki materiaalit muuttuvat ja harjoitukset ovat samoja kuin jo vuosisatoja sitten.

Kiinnostuneita varten oli pakko vähän kysellä mitä kaikki varusteet oikein maksavat. Kaikista varusteista voi kuulemma pulittaa vaikka kuinka paljon, mutta esimerkiksi harjoittelumiekkoja saa jo 30-50€ ja vaatteet pyörivät satasen tienoilla. Suojat on tietysti myös hyvä hommata ja niihin saa menemään myös muutaman satasen. Mutta suojat ovat kuulemma kestäviä eikä niitä tarvitse uusia kuin harvoin.

Tälläisessä harrastuksessa luulisi haavereita sattuvan, mutta Janille ei kuulemma ollut sattunut pahempaa kuin venähdyksiä ja mustelmia. Mustelmia tietysti voi tulla jos kaveri päättää hutkaista vähän väärään kohtaan, tai itse unohtaakin vahingossa kätensä sivulle kun toinen päättää iskeä kylkeen. Kendossa on kuitenkin tarkoituksena oppia hallitut ja kontrolloidut liikkeet, joten tuskinpa niitä suurempia haavereita on muillekaan sattunut. :)

Itse haastateltava koko komeudessaan :)

Pyysin Jania vielä lähettää terveisiä niille, jotka ovat harkinneet lajiin tutustumista. Hän kertoi, että lajiin kannattaa ehdottomasti tutustua lisää, sillä kyseessä on kuulemma laji joka antaa aina enemmän. Sitä oppii jonkun asian ja ajattelee tietävänsä ja osaavansa asian kunnolla, mutta sitten paljastuukin että onkin vielä jotain mitä voi oppia ja kehittää itseään paremmaksi. Ja jos peruskurssin on päättänyt aloittaa, niin kannattaa ihmeessä jatkaa loppuun asti ja pidemmälle, koska siitä kuulemma vasta kaikki alkaa. ^_^ 

Kiinnostuneet voivat tutustua kahteen blogiin, joihin sain vinkin Janilta:

Fudô myôô
Karhun kertomaa

Jälkimmäinen on Porin Kendoseuran ylläpitämä.

Vietin vielä aikaa paikalla taiteillen kurki-origamin erään oppilaani ja hänen ystävättärensä seurassa (ja tämän ystävättären opastuksella sain aikaiseksi sen yhden ainoan kurjen ^_^ ) ja misokeittoa maistellen. Oli ihan hyvää ja tehty vielä Kansain tyylillä, eli shiromiso oli kyseessä. Om nom. Siitä ei valitettavasti ole kuvaa, mutta viihdytän teitä vähän muotopuolella kurjellani.

Lopuksi vielä kuuntelin luennon japanilaisista juhlapäivistä, mikä oli todella mielenkiintoinen ja todisti että aina voi oppia jotakin uutta. Luennon oli saapunut pitämään Takako Servo, joka on asunut jo useamman vuoden Suomessa ja Porissa. Valitettavasti en ennättänyt hänen kanssaan sitten sen paremmin jutella, mutta ehkä vielä joskus. Viime vuonna oli kuulemma järjestetty vastaavanlainen tapahtuma missä tämä samainen Takako-san oli luennoinut Hinamatsurista (tyttöjen juhla) ja mikäli oikein ymmärsin niin Ikebanasta (kukkien asettelu). Ehkä saamme siis ensi vuonna Raumalle jälleen samantyylisen päivän :)

Kiitos vielä kerran Janille "haastattelusta" ja onnea kendoharjoituksiin! Itse vielä arvon kendon ja iaidon välillä...

♫ Johanna ♪

Muistoja Japanista: kotatsun lämmössä

Visiitti Japanissa oli monella tapaa aivan mahtava reissu. Nähtävyyksien ym. historiallisten paikkojen lisäksi minulla oli mahdollisuus kurkistaa tavallisten ihmisten elämään ja asuinympäristöön. Yhtenä päivänä matkasimme Mian ystävän Morita-sanin luo, missä saimme herkutella mm. tempuraa ja chirashisushia.  

Tempura on japanilainen perinteinen ruokalaji, missä suupaloiksi leikatut kasvikset, äyriäiset tai kala kastetaan friteeraustaikinaan ja paistetaan öljyssä. Näitä sitten dippaillaan soijakastikkeeseen ja syödään nautinnolla! Chirashisushi puolestaan on yleensä vähän juhlavampaa ruokaa, mitä valmistetaan esim. syntymäpäivinä tai festivaalien aikaan. Se valmistetaan yleensä isossa puisessa vadissa, mistä se myös Morita-sanin luona tarjoiltiin, ja sisältää sushiriisiä värikkäällä päällisellä. Tässä värikkäässä päällisessä on yleensä japanilaista omelettia leikattuna ohueksi, punaista inkivääriä, mahdollisesti mätiä tms. Melkein mikä vaan käy. Ja ei muuta kuin ääntä kohti!

Taustalla vasemmalla kasvistempuraa, taustalla oikealla chirashisushia, edessä parsakaalia ja munahyytelöä ♥

Morita-sanin asunto oli oikein kiva ja viihtyisä. Yhdessä nurkassa oli myös buddhalainen alttari, missä sai rukoilla mm. hänen edesmenneen miehensä puolesta. Marko oli ystävällinen ja näytti miten alttarilla kuuluu toimia. Minun ei oletettu rukoilevan, koska olen ulkomaalainen, mutta sallittua se toki on. Tyydyin vain kuvaamaan kuinka Marko sytytti ensin suitsukkeen ja sen jälkeen kilautti puisella kapulalla metallista kulhoa ja laittoi kämmenet vastakkain rukoukseen. Rukoillessa voi myös käyttää rukousnauhaa, mikä on asetettuna pienellä pöydälle, missä suitsukkeet ja muut tarvikkeet ovat.

Kävimme myös tutustumassa lähiympäristöön, missä ei mitään sen kummallisempaa oikein ollut, mutta oli mukava kierrellä ja katsella erilaisia taloja ja niiden pihoja. Pysähdyimme myös yhdellä temppelillä ja nappasimme siinä sitten muutaman kuvankin muistoksi. Kyseinen temppeli liittyi ilmeisesti joten kuuluisaan tanabatan tarinaan eli Orihimeen ja Hikoboshiin, mutta valitettavasti Morita-san ei osannut asiasta sen paremmin kertoa. Ilmeisesti temppelin pihassa on tapana kesällä (jos oikein muistan) polttaa kokon tapaan puita, mutta tarkempaa merkitystä en osaa kertoa.

Matkalla näimme myös valtavan valtatien minkä ali kuljimme. Ei muuten, mutta kun se oli kokonaan kuvun sisällä pitkän pitkän matkaa, ja ilmeisesti siellä kulkivat niin junat kuin autot. Mielenkiintoista!

Palattuamme Morita-sanin asunnolle palasin lempipaikkaani, eli kotatsun alle. Itseasiassa yksi syy miksi ylipäätänsä menimme kylään Morita-sanin luo oli, että pääsisin kokemaan tämän kyseisen ihanuuden. Kotatsu on siis japanilainen matala pöytä, missä on lämmitin ja paksu peitto mukana; näin jalat eivät palele talvella. Japanissa onkin sellainen vitsi, että talvella koko elämä alkaa pyöriä kotatsun ympärillä, koska sen alta ei halua lähteä pois. Ja jos talosta sattuu löytymään kissa, niin ei ole vaikea arvata mistä sen löytää!

Itseasiassa minulle iski kova päänsärky tällä reissulla ja sain Mialta siihen sellasta lääkettä, että nukahdin tyytyväisesti lattialle kotatsun lämpöön. Siinä sitten tuhisin Morita-sanin olohuoneessa tyytyväisenä lähes tunnin verran kunnes heräsin tukka pystyssä, naama tatamikuviossa ja jalat lähestulkoon tulessa kotatsun alla. Kyllä vähän nolotti, mutta ainakin päänsärky katosi. Katselimme siinä sitten ajan kuluksi vähän vielä vanhoja valokuvia ennen kuin oli aika lähteä kotiin.

Kaikin puolin oikein ihana ja rauhallinen päivä, mikä teki hyvää kaiken sen ravaamisen keskellä. Oli ihanaa vain istuskella kotatsun lämmössä ja nauttia ihanaa kunnon vihreää teetä hyvässä seurassa. Morita-sania on tosi kova ikävä, koska hän oli aivan älyttömän ihana persoona. ♥ Kiitos!

Johanna