perjantai 21. syyskuuta 2012

Kolmas vuosi japanologiaa lähti käyntiin! :)

En ole hetkeen kirjoittanut mitään liittyen kouluuni. Tässä on ollut niin monta rautaa tulessa, etten ole yksinkertaisesti ehtinyt. Ensimmäistä kertaa blogin historiassa minulla on oikeasti niin paljon kirjoitettavaa, että joudun hieman järjestelemään ja miettimään mistä kirjoitan seuraavaksi.

Koulu alkoi jo elokuun 30. päivä, mutta pääsin tunneille vasta sitä seuraavalla viikolla. Heti kättelyksi saimme parin sentin paksuisen nivaskan kaksipuolisia A4- monisteita täynnä kanjeja ja niiden esimerkkisanoja. Lisäksi tuli käännösteksti Korean sodasta, jota käymme yhdessä tunneilla läpi. Tekstejä on tulossa myös lisää lukuvuoden aikana. Tällä viikolla meillä ei ole tunteja, joten saimme jokainen ensi viikolle tehtäväksi kääntää pätkän tätä Korean sota tekstiä.

Tässä tämä käännösteksti.
Puhetunnitkin tuntuvat tänä vuonna entistä rankemmilta. Eiliseksi piti käydä läpi teksti, jonka luimme opettajalle. Tarkoituksena oli lukea selkeästi, oikeita kohtia painottaen. Valitsemani teksti oli melko helppolukuinen, lukuunottamatta muutamaa vähän pidempää lausetta, mutta ääneen lukeminen olikin sitten aivan eri asia. Muutamissa kohdissa tuli takelleltua, mutta mielestäni sain muutamat kohdat yllättävän hyvin vedettyä. Opettaja sanoikin lopuksi, että osasin hyvin erottaa tekstistä äänenpainolla 「」 sisällä olevat puhekohtaukset. :)  Puhetunneilla saamme myös välillä tehtäväksi katsoa videoita, joista sitten vastaamme kysymyksiin ym. vastaavaa. Tällä kertaa tehtäväksi tuli katsoa Daily Motionin sivuilta "omusubi kororin" niminen video. Kyseessä on satu, jonka kuulemma jokainen japanilainen tietää. Videon voit käydä katsomassa täältä. Tällä kertaa meidän piti myös kirjoittaa n. 300 merkillä tiivistelmä tarinasta. Merkkien määrä on helppo laskea, sillä käytämme 400 merkin japanilaisia kirjoituspapereita. Opettelimme viime vuonna kirjoittamaan niihin, ja se osoittautui oikein hauskaksi :)

"okome ga, ichiban" oli puhetunnin tekstini nimi.
Sitten on vielä yksi murheen aihe, nimittäin JLPT- tasokoe. Kokeeseen on aikaa ilmoittautua enää tämä kuukausi, ja haluaisin niin osallistua siihen. Tuntuu kamalan turhauttavalta ilmoittautua 3 tasoon, kun periaatteessa voisi yrittää 2 tasoa. Se tarkoittaisi armotonta kanjien opettelua, mutta pelkään että se vaikuttaisia joulukuun kanjikokeeseen. Haluaisin keskittyä vain niihin kanjeihin, joita tarvitsen päästäkseni tämän kokeen läpi. No, saa nähdä. Voi olla, että ilmottaudun 3 tasoon, niin ei tule turhaan ongelmia :) Tasokokeesta löydät tarkempaa tietoa täältä.


 


Rankkaa on, mutta kouluun palaaminen on ollut silti kivaa. Uusia oppilaita tuli ihan hyvin, vaikka ei ihan niin montaa kuin viime vuonna. Paras ystävänikin aloitti ensimmäisen vuotensa japanologina, ja pidän peukkuja hänelle kovasti. Opiskelu tulee vaatimaan paljon, ja toivon että itse kukin jaksaa tehdä parhaansa. Itsellänikin on joulukuussa edessä uusi yritys viime vuotisten kanjien suhteen, ja tarkoituksena olisi tällä kertaa päästä myös läpi.

maanantai 17. syyskuuta 2012

新撰組- shogunille uskollinen poliisijoukko.

Viime aikoina olen katsonut paljon elokuvia ja animea, jotka sijoittuvat Edo- kauden loppuun ja Meiji- kauden alkuun. Tälläisiä ovat mm. Rurouni Kenshin- elokuva ja anime, sekä Hakuouki. Hakuoukin katselemisen aloitin jo ennen Japanin matkaani, kun taas Rurouni tuli kehiin vähän myöhemmin. Yhteistä näille sarjoille aikakauden lisäksi on Shinsengumi (新撰組), josta ajattelin kertoa tässä bloggauksessa Hakuoukin ohessa.

Vasemmalta oikealle: Hijikata Toshizô, Okita Soji ja Saitô Hajime animessa Hakuouki.

Hakuouki ei ollut todellakaan paras anime mitä olen katsonut. Sarjaa on vaikea verrata muihin, sillä en ole kauheasti tämän genren animea katsonut. Voisin kuitenkin sanoa, että historiallisena, että mieshaaremina anime oli ihan hyvä. Mitä puolestaan tulee yliluonnollisiin puoliin, niin niitä ei välttämättä olisi edes tarvittu. Ehdin katsoa Hakuoukin ensimmäisen tuotantokauden melkein kokonaan ennen Japanin matkaani, ja ehdin saada melko hyvän käsityksen Shinsengumista. Hakuoukissa Shinsengumi on nimittäin keskeisessä roolissa.

Shinsengumi syntyi Bakumatsu- kaudella (1853-1868) kolmentoista miehen erotessa Rôshigumista, ryhmästä, jonka johtaja kääntyi shogunia vastaan. Shinsengumi jäi uskollisena shogunille Kiotoon, ja alkoi shogunin määräyksestä valvoa Kioton katuja. Matsudaira Katamori, Kioton suojelijaksi nimitetty daimyô nimitti Shinsengumille kolme komentajaa: Kondô Isamin, joka johti Shieikan- ryhmittymää (Hakuouki kertoo tästä ryhmittymästä), Serizawa Kamon, joka johti Mito- ryhmittymää, sekä Niimi Nishikin, Mito- ryhmittymän jäsenen, joka oli vain nimellinen komentaja. Kondô ja Serizawa olivat vihamiehiä, ja Kondô saikin tilaisuuden pyyhkäistä Serizawan pois tieltään tämän jäädessä kiinni rahan kiristämisestä. Tämän jälkeen Kondôlla, ja hänen oikealla kädellänsä varakomentaja Hijikata Toshizôlla oli kaikki valta Shinsengumissa.

Shinsengumin lippu, jonka kiinalainen merkki tarkoittaa "vilpittömyyttä".

Hakuouki pyörii siis Shiekan- ryhmittymän ympärillä, ja etenee melko verkkaisesti eteenpäin. Päähenkilötyttö tutustuu Shinsengumin tärkeimpiin jäseniin, ja ihastuukin yhteen heistä (surprise). Hakuouki on siis alunperin Otome- peli, eli naisille suunnattu peli, jossa yhtenä tarkoituksena on luoda romanttinen suhde yhteen mieshahmoista. Näitä mieshahmoja tietenkin Shinsengumissa riittää, joten ei ole yllätys sinänsä, että Shinsengumi on valittu tälläisen genren tapahtumaympäristöksi. Mitä tulee itse mieshahmoihin, niin lähes kaikki animessa nähdyt Shinsengumin jäsenet perustuvat todellisiin henkilöihin. Tälläisiä on mm. Okita Sôji, Saitô Hajime, Todô Heisuke ja Nagakura Shinpachi.

Shinsengumi tuli vastaan myös Rurouni Kenshin- elokuvaa katsoessa, ja oli hyödyllistä tietää Shinsengumista etukäteen jo jotain, sillä elokuvassa ei tietenkään selitetty mikä Shinsengumi on, sillä sehän on selvää jokaiselle japanilaiselle. Länsimaalainen saattaa kuitenkin mennä hämilleen, kun alun taistelussa Shinsengumin vaatteissa miekkaillut mies tulee myöhemmin vastaan poliisina. Boshin sodan loppuessa ja siirryttäessä Meiji- kaudelle Shinsengumi jäi historiaan, mutta oli hyvinkin mahdollista, että osa vanhoista jäsenistä toimi Meiji- kauden alun poliisivoimissa; olihan kuitenkin Shinsengumikin ollut jo eräänlainen poliisijoukko.

Kahdenlaisia Shinsengumi haoreita, joista vasemmanpuoleinen on tunnetuin.

Shinsengumit oli helppo tunnistaa heidän vaatteistaan ja "logostaan". Haorit olivat vaaleansiniset, joiden hihoissa oli vaaleat kolmionmuotoiset juovat. Tämä malli sai vaikutteita tarinasta "47 rouninia", joka on erittäin tunnettu samuraitarina Japanissa. Shinsengumin "logo" puolestaan oli kiinalainen merkki (makoto), joka tarkoittaa "vilpittömyyttä". Shinsengumeilla olikin todella tarkkoja sääntöjä, joita kaikkien jäsenten oletettiin noudattavan. Jokaisen oletettiin harjoittelevan kenjutsua (perinteistä japanilaista miekankäyttötaitoa), jujûtsua (perinteistä japanilaista aseetonta tai pieniä aseita hyödyntävää lähikamppailua), sôjutsua (perinteistä japanilaista taistelua keihään kanssa), ampumista ja ratsastusta, sekä tutustuvan kirjallisuuteen. Seppukulla rangaistavia sääntöjen rikkomisia oli mm.:

- Bushidon (samuraikoodin) rikkominen
- Shinsengumista eroaminen
- Rahan hankkiminen omaan tarkoitukseen
- Oikeudenkäyntiin osallistuminen
- Taistelu henkilökohtaisista syistä

Sääntöjen tiukkuuden oletetaan johtuvan Kondôn ja Hijikatan talonpoikaistaustoista. Shinsengumi oli aikansa ensimmäinen ryhmittymä, joka salli jäseniä muistakin yhteiskuntaluokista kuin soturiluokasta. Kondôn ja Hijikatan oletetaan pyrkineen saamaan Shinsengumille uskottavuutta samuraiyhteiskunnassa näillä tiukoilla säännöillä. Toki tarkoituksena oli pitää myös sadat soturit kurissa suurta muutosta käyvässä yhteiskunnassa.

Lyhyesti voidaan siis sanoa, että Shinsengumi oli aikansa poliisijoukko, joka oli uskollinen shogunille, ja yritti loppuun asti taistella imperialisteja vastaan. Shinsengumi halusi imperialistien tavoin länsimaalaiset pois Japanista, mutta tuki shogunia loppuun asti siinä uskossa, että shogun ajaisi länsimaalaiset pois heti kun mahdollista. He tajusivat liian myöhään, että miekkojen aika oli mennyttä, ja tämä johti lopulta heidän häviöönsä Boshin sodassa (Samuraihallitus vs. Meiji- hallitus).

Real life Hijikata Toshizô

Hakuoukin toinen kausi päättyy Boshin sodan viimeiseen taisteluun Hakodatessa. Animessa tapahtuneet tapahtumat pitivät pääpiirteittäin paikkansa, vaikka esimerkiksi Heisuken kohtalo oli erilainen kuin todellisessa elämässä, missä hänet tappoi uusi Shinsengumin jäsen. Samoin Keisuken (Hakuoukissa Sannan) kohtalo oli hieman erilainen. Mikäli siis haluaa säilyttää "jännityksen" tarinan etenemisestä, ei kannata turhan tarkkaan tutkia Shinsengumin historiaa. Itse yritin kirjoittaa tässä bloggauksessa Shinsengumista paljastamatta kuitenkaan liikaa Hakuoukin tapahtumista. Shinsengumin historia on todella mielenkiintoinen, ja siitä riittäisi kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon. Mielestäni tämä joukko on hyvä tietää, sillä se esiintyy todella paljon elokuvissa ja populaarikulttuurissa. Ja olen huomannut viime aikoina miten elokuvat ja jotkut animet aukeavat aivan eri tavalla kun ymmärtää hieman taustoja; mitä on tapahtunut, milloin ja missä. Myös se, että tietää missä päin Japania ihmiset ovat milloinkin, voi auttaa ymmärtämään monia pieniä yksityiskohtia.

Lopuksi on pakko vielä mainita, että yksi Boshin sodan taisteluista käytiin Uenossa Kan'ei-ji- temppelin alueella. Temppeli tuhoutui tuolloin melkein kokonaan, mutta jäljelle jäi viisikerroksinen pagoda, joka seisoo tällä hetkellä Uenon puistossa, tarkemmin sanottuna Ueno Zoon alueella. Olen aikaisemminkin blogannut paikasta, sillä satuin näkemään tuon jäljelle jääneen pagodan käydessäni viime kuussa Uenon eläintarhassa. ^_^ Shinsengumi ei kyllä ollut osallinen tässä taistelussa, vaan Shôgitai, joka hävisi imperialisteille yhdessä päivässä.

Uenon taistelu
 Lähteenä käytin 'The Samurai Archives SamuraiWiki' sivustoa, sekä 'ShinsengumiHQ' sivustoa.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Haikea paluu Suomeen.

30.8 emme enää lähteneet minnekään pitkälle, vaan kulutimme päivän siivoten ja pakaten tavaroita. Olin jo aikaisemmin suunnitellut, että lähetän osan tavaroista Suomeen, sillä mangaa varsinkin tuli ostettua niin paljon, ettei ollut toivoakaan, että saisin ne kaikki mahtumaan matkalaukkuun. Muutenkin laukku täyttyi uhkaavasti, mutta sain kuin sainkin sen vaivatta kiinni asti. Suomeen lähti paketissa kaikki mangat, ja hintaa paketin lähettämiselle tuli laivapostilla lähes kuusikymmentä euroa! >__<"

Päivä kului lähinnä suuren ketutuksen vallassa, sillä en ollut valmis palaamaan vielä Suomeen. Kuukausi meni aivan liian nopeasti, ja olisin vain halunnut jäädä vielä muutamaksi viikoksi. Se ei tietenkään ollut mahdollista, mutta olihan jäämisestä kiva unelmoida. Yritimme vielä illalla etsiä herkullista melonijäätelöä, mitä olimme maistaneet kuun alussa, mutta emme löytäneet sitä mistään. :/ Se olisi ehkä hieman lieventänyt ketutusta, mutta eihän siitä sitten mitään tullut. Mukaan lähti kuitenkin viimeiset tuliaiset, ja hyviä japanilaisia naposteltavia.

Emme saaneet yöllä kunnolla unta, ja aamulla oli aikainen herätys. 31.8 oli saapunut, ja lähdön hetki käsillä. Matkalaukut olivat huomattavasti painavammat kuin tullessa (mikä on tietenkin luonnollista), ja olimme jo muutaman metrin jälkeen tuskissamme. Lämpötila oli sitä samaa vanhaa, ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Lähestyimme asemaa, ja pahimmat pelkomme kävivät toteen. Olimme jo edellisiltana todenneet, että olisimme liikenteessä pahimpaan ruuhka-aikaan, mutta se valkokaulus- työntekijöiden määrä, joka asemaa lähestyi samaan aikaan meidän kanssa... Voin kertoa, että seuraava tunti oli yhtä helvettiä. Saimme itsemme miten kuten juniin väännettyä, mutta siellä ollessa tuli seisottua mitä ihmeellisimmissä asennoissa, ja yhdessä vaiheessa olin aivan kiinni japanilaisessa jätkässä, ja yritin siinä sitten olla hengittelemättä liikaa tämän naamalle. Kiitin Luojaa, että muistin harjata hampaat aamulla :D

Shinjukussa erosimme Päivistä, jonka oli tarkoitus suunnata bussilla Osakan suuntaan. Oli jotenkin outoa jättää kaveri taakseen, ja suunnata itse lentoasemalle. Toivon kuitenkin, että pääsisin katsomaan häntä keväällä ^_^ Täytyy katsoa nyt, sillä aloitan keväällä toisessa työpaikassa, enkä tiedä saanko sieltä vapaaksi kahta viikkoa maalis-, huhtikuun vaihteessa. Toivotaan parasta.

Pääsimme lentokentälle, ja lentokin lähti ajallaan kohti Moskovaa. Tällä kerta selvisin lennosta voimatta kertaakaan huonosti. Jalkatilaa oli edelleen ahtaanpuoleisesti, mutta selvisin sen suuremmitta ongelmitta. Tällä kertaa jaksoin jopa katsoa elokuvan lennon aikana. Kyseessä oli japanilainen elokuva Princess Toyotomi, ja siinä oli venäjänkieliset dubbaukset ja englanninkieliset tekstitykset :D Itse elokuva oli lähinnä hassu, sillä siinä Osaka oli olevinaan itsenäinen valtio salassa muilta Japanin kansalaisilta. Ihan mielenkiintoinen se oli omalla tavallaan, ja sainpahan ainakin aikaa kulutettua mukavasti.

Moskovassa meitä odottikin sitten 24 tunnin odottelu, mikä meni kuitenkin paremmin kuin tulomatkalla. Olimme hommanneet puhallettavat uimapatjat, jotka toimivat kätevästi sänkyinä asemalla. Tuli uni paremmin, vaikka kylmä yöllä oli edelleen. Ruokakin oli tietenkin asemalla törkykallista, mutta minkäs teit. Ainakin suunta oli kotia kohti. Lentomme Suomeen lähti myös ajallaan, ja vannon, että sää muuttui heti sateiseksi kun saavuimme Suomen ilmatilaan :D Loppumatka olikin melko mielenkiintoinen, sillä kone teki ihme heilahduksia laskeutuessamme. Lopulta maahan asti päästiin, vaikka aika rajusti kone maahan ensin tömähtikin. Japanin matka oli virallisesti ohi, ja vuorossa oli sadetta, kylmää ilmaa, ja kolmen tunnin bussimatka kotiin. Väsymyskin painoi, mutta jouduimme vielä hetken metsästämään laukkujamme, jotka olivat jostain syystä tulleet päivää aikaisemmin kuin me. Lopulta laukut löytyivät, ja suuntasin sateessa bussipysäkille. En tietenkään ollut Japaniin lähtiessä ajatellut, että tullessa ilmat olisivat huomattavasti viilentyneet, joten minulla ei ollut pitkiä housuja matkassa mukana. Puin kuitenkin jo Moskovan lentokentällä päälleni kigurumini, jonka olin ostanut aikaisemmin :D Oli siinä ihmisillä ihmettelemistä, kun matkustin koko matkan kotiin kissapuku ylläni...

Nyt olen ollut Suomessa jo viikon, mutta välillä tulee edelleen sellainen outo fiilis... Aivan kuin ei vielä kuitenkaan täysin olisi Suomessa. Kävin eilen Otto- automaatilla, ja minut valtasi kauhean outo ja ontto tunne, sillä automaatti ei puhunut. Samanlaista hiljaisuuden tunnetta olen kokonut mm. rullaportaissa, jotka lähes aina puhuivat Japanissa. Olin kuitenkin suhteessa hyvin lyhyen ajan Japanissa, joten mitään suurempia "shokkeja" ei ole tullut. Lähinnä juuri tuollaisia mainitsemiani pieniä asioita, joista tulee sellainen hassu fiilis :)

Näin loppuun on myönnettävä, että ennen reissua minulla oli pieni pelko. Pelkäsin, että Japani ei täyttäisi niitä odotuksia mitä minulla oli. Mikä olisikaan kauheampaa kuin todeta, että rakastamani maa ei olisikaan sitä mitä odotin? Se, että minulla oli niin paljon odotuksia stressasi minua mielettömästi. Päästessäni Japaniin tajusin kuitenkin, että pelkoni oli turhaa. Japani oli juuri sellainen kuin odotin. Se oli jopa enemmän. Koin, että se kaikki mitä rakastan Japanissa, sen kulttuurissa, kielessä ja ihmisissä oli juuri sitä mihin olin alunperinkin ihastunut. Se oli niin erilaista, ja jotenkin niin kaunista. Olkoon sitten kyse Tokion betonimaisemasta, Nikkôn vuoristosta tai Kamakuran hiekkarannoista niin rakastan sitä isolla ärrällä. Niin hyviä, kuin huonojakin puolia. Japani ei pettänyt minua, vaan sai minut vakuuttuneeksi, että olen valinnut oikean suunnan elämässäni.

Yksi parhaimmista matkakuvistani; maisemakuva vuoristosta :)

♥ 日本 ♥

perjantai 7. syyskuuta 2012

「お忘れ物でござる」

29.8. päivät Japanissa olivat vähissä, ja mieli sen takia hieman painuksissa. Kuukausi meni tajutonta vauhtia, mutta olimme ehtineet hyvin kiertää haluamme paikat. Tarkoituksenamme oli jo pidemmän aikaa ollut mennä Harajukuun uudelleen, sillä meillä oli muutamia tavaroita, jotka halusimme ostaa. Niinpä siis suuntima Harajukuun Takeshitadoorille. Sitä ennen minä ja Päivi suuntasimme kuitenkin Shibuyaan. Tarkoituksenamme oli ostaa elokuvaliput 25.8 ilmestyneeseen Rurouni Kenshin- elokuvaan, ja saimmekin liput helposti. Varasimme liput kello neljän näytökseen, jonka jälkeen lähdimme etsimään Maijua Harajukusta.

Päästyämme Harajukuun, ja löydettyämme Maijun kävimme syömässä intialaisessa ravintolassa, ja voi jestas sitä tuijotuksen määrää mitä sain siellä kestää! Tarjoilija ja kokki tuijottelivat vuorotellen minua, ja tunsin oloni hieman epämukavaksi. Joo, en ole mikään suosittu japanilaisten keskuudessa, mutta intialaiset eivät tuntuneet tarpeekseen saavan :D Sääli sinänsä, ettei minuun iske oikein intilaismiehet >__< Mitä tulee ruokaan, niin se oli oikein hyvää, vaikkakin tulista. Curryannokseen sai valita riisin tai nan- leivän, ja me kaikki valitsimme leivän, mikä oli vasta paistettu ja todella herkullista. Maha tuli täyteen, ja saatoimme jatkaa matkaa. Tällä kertaa tiemme erkanivat, sillä kaikilla oli hieman erilaiset mieltymykset, ja totesimme, että on helpomaa kiertää paikkoja omassa rauhassa. Sovin tapaavani Päivin kanssa Takeshitadoorin alkupäässä kolmen jälkeen, josta sitten lähtisimme Shibuyaan elokuviin.

Kiertelin paljon koruliikkeitä, sillä halusin paljon erikoisia korvakoruja mukaani. Löysinkin muutamat ihan kivat, ja lopuksi löytyi myös uusi kukkaro, jota olin toivonut :) Kolmen jälkeen lähdimme Shibuyaan, ja saavuimme elokuvateatterille melko ajoissa. Ostimme hieman melonisoodaa ja karamellipopcornia, ja menimme valitsemillemme paikoille. Paikat osottautuivat ihan hyviksi, mutta ensimmäinen asia mikä salissa pisti silmään oli sen tasaisuus. Suomessa elokuvateattereissa penkit nousevat tasaisesti ylöspäin, niin että seläntakana istuvat olevat henkilöt istuvat hieman korkeammalla. Ainakaan tässä elokuvateatterissa niin ei ollut, vaan sali oli todella tasainen. Tämä oli siinä mielessä harmillista, että salin täyttyessä eteemme tulleista pojista toinen peitti screeniä niin, ettei Päivi nähnyt kunnolla. Onneksi kuitenkin vain vähän, eikä tuo ilmeisesti katselunautintoa paljon pilannut.

Sali oli myös yllättävän pieni, eikä porukkaa ollut paljon. Naisia oli melko paljon, mikä tosin johtui siitä, että keskiviikko on Japanissa naistenpäivä elokuvateattereissa. Tämä tarkoittaa sitä, että liput maksavat vain 1000 jeniä naisille, vaikka ne normaalisti maksavat 1500-1800 jeniä. Miehille ei ole vastaavaa päivää ollenkaan, joten kerrankin voi oikeasti iloita olevansa ♀.

En ollut katsonut Rurouni Kenshiniä animena ennen elokuvaan menoa, mutta tiesin kyllä mitä sarjassa suunninpiirtein tapahtuu. Mielestäni oli hauskaa mennä kerrankin katsomaan elokuva ensin. Odotellessamme elokuvan alkua salissa soi rokahtava musiikki, jonka oletimme olevan elokuvan loppumusiikki tms. Musiikissa oli mielestäni hyvä meininki, vaikka sanoja ei ollutkaan. Sitten alkoivatkin jo pyöriä trailerit (ja huomasin, että Dragon Ballista on tulossa uusi animaatioelokuva! :O) Lopulta elokuva alkoi, ja loppu onkin sitten historiaa.


Olin aivan myyty. Alkuperäistä sarjaa kunnolla tuntematta pystyin silti nauttimaan elokuvasta täysin rinnoin. Asia erikseen oli se, ettei elokuvassa ollut tekstityksiä. Pysyin kuitenkin kärryillä koko elokuvan ajan, mitä nyt jotkut pitkät puhekohdat menivät hieman ohi. Se ei kuitenkaan haitannut ollenkaan, sillä suurinosa keskusteluista oli helposti ymmärrettävissä, ja onhan elokuvaa katsellessa melko helppo päätellä mitä oikein tapahtuu.

Kenshiniä näytteli Takeru Satou, joka on näytellyt useammassakin doramassa ja elokuvassa, ja hän veti roolinsa kyllä aivan loistavasti. En ole aikaisemmin hänen roolisuorituksiaan nähnyt, mutta Kenshininä hän oli kyllä ihastuttava. Muutkin näyttelijät olivat kyllä hyviä, ja elokuva oli ohjaukseltaankin mahtava. Taistelukohtaukset olivat mukaansa tempaavia, ja rauhalliset kohtaukset lumoavan kauniita. Erityisen paljon kiinnitin huomiota musiikkiin. Lopun taistelukohtauksissa soinut musiikki oli jotain aivan käsittämätöntä. Se oli niin hyvä, ja yhdistettynä taisteluun... Sanoin kuvaamatonta. Elokuvaa ajatellessa tuntuu positiiviset adjektiivit loppuvan kesken. :D

Elokuvasta näki selkeästi, että se oli tehty animesta, mutta ylilyötyjä tehosteita ei kuitenkaan näkynyt. Tietyt yksityiskohdat, ja kuvakulmat korostivat animesta tuttuja asioita, joita oli mm. Kenshinin miekan käyttö, ja itse miekka, sekä tietyt hiustyylit. Näin myöhemmin hieman animea katsottuani en koe, että elokuva olisi ollenkaan huonompi, vaan pikemminkin hieno esimerkki, kuinka animesarjoista voidaan tehdä myös hyviä elokuvasovituksia. Erikseen pitää vielä mainita Kenshinin puhetyyli, mikä oli tyypillistä samuraiden käyttämää japania. Näin japanin kielen opiskelijana tälläisiin kiinnitti paljon huomiota. Kenshinin puheesta mieleen jäi erityisesti degozaru- pääte, sekä kiitoksena käytetty katajikenai.

Elokuva loppui, ja elokuvanautintoni sai mahtavan päätöksen; lopputekstien lipuessa kankaalle yksikään ei tehnyt elettäkään poistuakseen salista. Ällistyneenä istuin nauliintuneena penkissä, ja katselin lopputekstejä. Ovet aukaistiin vasta tekstien mentyä, eikä valoja laitettu päälle missään vaiheessa. Suomessa suurinosa olisi lähtenyt aikoja sitten jo kotiin, mikä on aina todella ärsyttävää. Lopputekstit on mielestäni kiva katsoa, ja mielestäni jonkinlainen kohtelias ele myös elokuvan tekijöitä kohtaan. Ei niitä tekstejä sinne huvinvuoksi loppuun tungeta. Joissakin paikoissa olen Suomessa törmännyt myös siihen, että lopputekstejä ei edes näytetä! Joten kyllä, olin todella iloinen voidessani huoletta istua ja nauttia elokuvasta loppuun asti.

Lopuksi elokuvan traileri, missä soi ONE OK ROCK "The Beginning" (kyseessä on siis se biisi, mikä soi mm. elokuvaa odotellessa, sekä lopputekstien ajan), ja tuo ylistämäni taistelukohtauksissa esiintyvä musiikki.


P.S
Otsikon lausahdus viittaa yhteen hienoon kohtaukseen, missä Kenshin palauttaa erään esineen Kaorulle sanoen: "owasuremono degozaru", eli karkeasti käännettynä "unohtamasi esine/asia".

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Voittaja kadoksissa.

Elokuun arvonnan voittaja (Mari-Anne Å.) ei ole valitettavasti vastannut viestiini, joten ilmoitan nyt täällä, sekä Facebookissa: Mikäli voittajasta ei kuulu mitään viikon sisällä, aion arpoa paketin uudelleen arvontaan osallistuneiden kesken.

Paketin oli tarkoitus lähteä voittajalle suoraan Japanista, mutta se on tietenkin tässä vaiheessa mahdotonta.

Edit. 
Voittaja on löydetty, joten uutta arvontaa ei järjestetä.

tiistai 4. syyskuuta 2012

♪ Where the dreams come true... or not.

28.8 ja Tokyo Disneyland. Erinäisten junakokeilujen jälkeen saavuimme viimeinkin Maihaman asemalle, ja kuljimme ihmismassan mukana Disneylandin porteille. Jonoa ei ollut lähes ollenkaan, ja saimme ylikalliit lippumme (6200 jeniä!!!) ostettua helposti. Pieni kuvaussessio, ja astuimme sisään Disneyn ihmemaahan.


Heti ensimmäiseksi pääsimme hämmästelemään kuvausporukkaa, joka kuvasi jotain draamaa/elokuvaa tms. heti sisäänkäynnillä. Olihan se melko mielenkiintoista nähdä kuinka kolme tyttöä muuttuivat silmänräpäyksessä pirteiksi koulutytöiksi, jotka osoittelivat kaikkea innostuneena. Tytöt tosin tuntuivat todellisuudessa olevan todella tylsistyneitä, mikä ei kyllä näkynyt heidän näytellessään :)

Olimme varautuneet pitkiin jonoihin, ja niitä todellakin riitti. Kävimme kuitenkin upeassa 3D- showssa, missä Aku sekoili hieman Mikin taikahatun kanssa... 3D oli loistavasti toteutettu, ja välillä päälle tuli vettä, tai yllättäviä tuulenpuuskahduksia. Erityisen hauskaa oli kuulla Disney- hahmojen japanilaiset äänet, jotka olivat mielestäni erittäin hyvät. Ei tuntunut ollenkaan väärältä kuunnella japanilaista Aku Ankkaa tai Arielia.

Tokyo Disneyland on jaettu erilaisiin alueisiin, ja niitä lähdimme kiertelemään järjestyksessä. Ensimmäisten joukossa oli Toontown, mikä oli kokonaisuudessaan tosi vekkuli, täynnä hassuja taloja ja tienviittoja. Fantasylandissa päädyimme johonkin kamalaan sisätiloissa olevaan venejuttuun, jonka aikana joka puolella tanssi nukkeja, jotka lauloivat yhtä ja samaa laulua kaiken maailman kielillä. Älkää vain menkö siihen. Näen edelleen painajaisia kyseisestä laulusta.



Karuselli piti tietenkin testata, ja sen jälkeen olisimme menneet kummituskartanoon, mutta kuinkas kävikään? Paikka oli remontissa, joten jäi sitten kummitukset näkemättä. Pettymys oli valtava. Muutenkin paikka oli ollut vähän kuivahko, joten ketutuskäyrä alkoi nousta vaarallisiin lukemiin. Löysimme kuitenkin Westernlandistä hassun höyryjuna- laitteen, mikä kierteli pitkin maita ja mantuja esitellen viidakkoa, jossa asui amerikkalaisia intiaaneja... Mielenkiintoista. Loppuhuipennukseksi päädyimme miljoonia vuosia menneisyyteen, dinosaurusten keskelle. Kävimme tämän jälkeen syömässä kallista ruokaa, jonka jälkeen suuntasimme Adventurelandin Pirates of the Caribbean- veneilylle. Jono oli pitkä, mutta siedettävä. Ja venereissukin osoittautui hienoksi upeine aidon näköisine hahmoineen. Esimerkiksi Jack Sparrow ja Barbossa olivat ulkonäöltään ja eleiltään niin aitoja, ettei mitään rajaa. Reitti oli melko pitkä, jonka aikana nähtiin mm. Black Pearl, ja Barbossan johtama tulitus. Tulituksen aikana kuvitteelliset tykinkuulat jysähtelivät veteen ja saivat veden pärskymään ympärillämme uhkaavasti. Hienosti toteutettu koko kokonaisuus, täytyy myöntää.

Kiertelimme monessa paikkaa, enkä rupea tässä yksityiskohtaisesti kaikkea selittämään. Jossain vaiheessa kuitenkin pääsyimme jonottamaan Tomorrowlandissa Space Mountain- nimiseen sisävuoristorataan. Jonottaa jouduimme kauhistuttavat 1,5 tuntia, ja kun sitten viimein pääsimme kyseiseen laitteeseen... No ensinnäkin, koko jonotuksen ajan oli varoiteltu, että vuoristoradan aikana on pimeää ym. mutta meidän kyydin aikana oli täysin kirkasta, ja näimme koko rakennelman talon sisällä. Ja sitten vaunumme pysähtyi keskelle rataa. Hetken ihmeteltyämme kuului kuulutus, jossa sanottiin jotain mitä emme kunnolla ymmärtäneet. Ymmärsimme kuitenkin, että joutuisimme odottamaan n. 20 minuuttia. Vaunu oli erittäin ahdas, ja olin jo muutenkin joutunut sullomaan itseni istuimelle, eikä asentoni täten ollut mikään paras. 15 minuutin kuluttua paikalle saapui vihdoin kaksi työntekijää, jotka varmistivat että kaikki olivat kunnossa, ja käynnistivät laitteen uudestaan. Korvaukseksi tästä kaikesta saimme yhden lipun, jolla pääsi minne tahansa laitteeseen jonon ohi. Lyhyesti: Jonotimme 1,5 tuntia laitteeseen, joka ei toiminut, ja saimme yhden lipun korvaukseksi siitä. Maksoimme yli 60€, että pääsimme Disneylandiin, ja iltamme oli kulunut jonottaessamme kyseiseen laitteseen. Ketutuskäyrä kilahti maksimiin, ja suuntasimme samantien vaatimaan parempaa hyvitystä, turhaan.

Pettyneinä suuntasimme sitten suosituinpaan laitteeseen, ja kävelimme polleasti kolmen tunnin jonon ohi. Ketutus helpotti hieman, sillä laite osoittautui ihan hauskaksi. Kyseisen laitteen jälkeen istuimme katselemaan Electric Parade- paraatia, jonka olin pienestä pitäen halunnut nähdä. Paraatin muodosti siis kaikenlaiset erilaiset Disneyhahmoiset vekottimet, jotka oli valaistu upeilla valoilla. Valitettavasti kamerastani loppui jo alkumetreillä akku (joka osakseen lisäsi ketutusta), mutta onneksi kaverit saivat paljon kuvia :)

Paraatin jälkeen suuntasimme kotiin satojen muiden ihmisten tavoin, ja pääsimme kotiin hyvissä ajoin. Hieman harmitti kyllä päivän tapahtumat, mutta toisaalta olin myös tyytyväinen. Olin halunnut nähdä ja kokea Disneylandin, eikä päivä täysin katastrofi kuitenkaan ollut. Törkeän kallis hinta paikalla kuitenkin oli, joten en lämpimästi voi sitä suositella kenellekään. Minulle Disneyland oli jonkinlainen "Once in a lifetime"-kokemus, ja jos joku haluaa tulevaisuudessa sinne mennä, niin minä skippaan paikan suosiolla. Eri asia on sitten DisneySea, jota voin ehkä harkita.

Oli muuten yllättävää, kuinka jotkut japanilaiset näyttivät siltä kuin he kävisivät Disneylandissä joka päivä. Osan kassit olivat täynnä erilaisia Disney- pehmoleluja, ja muutenkin monet ostivat erilaisia Minni/Mikki- korvia ym. oheistavaraa. Niin tytöt, kuin pojatkin. Paraatin aikana kävi myös ilmi, että Minni ja Mikki ovat muutenkin japanilaisten lempihahmoja, sillä desibelit nousivat hurjiin lukemiin heidän ilmestyessä näkyviin. Itse olen vannoutunut Aku- fani, joten päästin sisäisen lapseni esiin huiskuttaessani ja huudellessani Akulle paraatin aikana :D

maanantai 3. syyskuuta 2012

津波注意- Be careful of tsunamis

27.8 aamu valkeni jälleen aurinkoisena ja kuumana, ja me suuntasimme jo aamuvarhaisella juna-asemalle. Nähtyämme aikaisemmin Kamakurassa meren, olimme päättäneet palata takaisin mikäli aikaa vain olisi. Ja sitähän sitten järjestettiin. Niinpä me matkasimme puolentoista tunnin matkan junalla päästäksemme uimaan.

Pääsimme perille puolenpäivän aikaan, mutta Lady Luck ei ollut täysin meidän puolellamme. Okinawalla riehuneen taifuunin vuoksi aallot olivat valtavia, ja sen vuoksi uiminen kielletty. Emme antaneet tämän kuitenkaan häiritä, vaan leiriydyimme ja nautimme auringosta. Maksoimme 1500 yeniä suihkusta, pukukopeista ja oleskelutilasta, joten halpaa lystiä rantailu ei todellakaan ollut. Lisäksi pulitimme 1300 jeniä yhdestä aurinkovarjosta. Hintaan kuului kyllä 500 jenin pantti, jonka saimme takaisin lähtiessämme.

Rantailu oli kyllä mukavaa vaihtelua pitkiin kävelymatkoihin, mitä olimme koko kuukauden harrastaneet. Suoritin Elokuun arvonnan samalla reissulla, jonka jälkeen suuntasimme lähemmäksi vettä. Hengenpelastajat olivat todella tarkkoja siitä, ettei kukaan saanut mennä liian kauas veteen. Jos vettä oli polviinkin asti, niin sieltä ne jo juoksivat komentamaan kauemmaksi rannalle. Istuimme sitten suosiolla veden rajaan ja pyörimme siinä kuin pikkulapset aaltojen mukana. En ole eläessäni nähnyt niin isoja aaltoja, mitä Kamakurassa näin. Niillä oli aivan valtava voima, ja muutaman kerran pyörin hiekkaisessa vedessä täysin kontrolloimattomasti. Yhden kerran meri nielaisi aurinkolasinikin, mutta kuin ihmeen kaupalla onnistuin löytämään ne, kun meri vetäytyi tuoden seuraavaa aaltoa mukanaan. :D

Aallot oli oikeasti isompia miltä tässä kuvassa näyttävät!
Meinasihan meidän tavaroillekin käydä hieman huonosti... Merenkäynti tuntui yltyvän hieman päivän mittaan, ja aina välillä tuli valtavia aaltoja, jotka ylsivät pitkälle rannalla. Tuli juostua pieni sprintti, kun tajusin ison aallon lyövän jalkoihini ja jatkavan matkaa kohti tavaroitamme. Ehdin pelastaa osan tavaroista, mutta yksi vilteistä kastui komeasti. Siirsimme paikkaamme tämän jälkeen ylemmäs, jonka jälkeen aallot eivät enää häirinneet meitä ^_^

Kun aurinko alkoi pikkuhiljaa laskea, päätimme pakata tavaramme ja suunnata kotiin. Ranta meni kiinni kuuden aikoihin, ja lähtiessämme huomasimme, kuinka surffaajat suuntasivat pikkuhiljaa rannalle. Hengenpelastajatkin olivat varmasti tyytyväisiä lähtöömme, sillä kiellosta huolimatta olimme pulahtaneet pari kertaa veteen, ja saaneet pojat juoksemaan rannan toisesta päästä meitä kohti... Loppuajan olimme ilmeisesti jonkinlaisia silmätikkuja, sillä pojat lähtivät heti suuntaamme, jos menimme metrinkään liian lähelle vettä. Emme kuitenkaan voineet millään olla pulahtamatta, kun niin pitkän matkan päästä olimme tulleet.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Koreatown ja Akiba

24.8 suuntasimme Shin-Ôkubon asemalle, ja sen lähettyvillä olevaan Koreatowniin. Kuten jo arvata saatoimmekin, paikka oli täynnä, ja siis aivan täynnä nuoria naisia, jotka raahasivat kassikaupalla fanitavaraa mukanaan. Ensimmäinen liike mihin pysähdyimme, oli tupaten täynnä, mutta löysin sieltä mukaani pari tuliaista, joten ei se ollut ollenkaan huono paikka. Paikasta löytyi lisäksi JYJ- pelikortit, mutta en raaskinut ostaa niitä, vaikka mieli kovasti teki.

Ensimmäinen liike mikä tuli vastaan.
Siirryimme liikkestä toiseen, ja löysimme mitä ihmeellisimpiä asioita, joista suurinosa oli jotain aivan turhaa krääsää. Kaikkea oli kuitenkin hauska hipelöidä ja katsella, joten aika kului ihan mukavasti liikkeitä tutkiessa. Maiju tosin tylsistyi kuoliaaksi, mutta sille ei oikein voinut mitään :) Olimme kuitenkin sopineet jo aikaisemmin käyvämme kyseisessä paikassa.


Liikkeitä oli kyllä tosi paljon, ja jos vain ikinä eksytte Tokioon, ja satutte pitämään korealaisesta musiikista ym. vastaavasta, niin Koreatown on kyllä ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Siellä oli myös ravintoloita, ja ruokakauppoja, joista sai paljon kaikenlaista korealaista ruokaa. Emme kuitenkaan käyneet missään syömässä, mikä oli hieman harmi. Pysähdyimme kuitenkin erään liikkeen yläkerrassa olevaan kahvilaan, ja maistoin ensimmäistä kertaa korelaista vastinetta kakigoorille. Bingsu oli hyvin samanlaista kuin japanilainen kaimansa, mutta se sisälsi punapapua, ja mochipalloja, sekä jäätelöä. Valitsin mauksi vihreän teen, sillä olen korviani myöten rakastunut kyseiseen jäätelömakuun! ♥ Onneksi saan machajäätelöä Suomessa Magokoro- ravintolassa :)
Kahvilassa soi tietenkin k-pop, ja näytöillä pyöri samaan aikaan keikkavideo, jota tuijotin kuola valuen. Kyseisen keikkavideon olisi voinut ostaa kahvilasta n. 5€ hintaan, mutta jätin suosiolla ostamatta, toisin kuin eräs muu henkilö... :D

Om nom.
Meidän oli aluperin tarkoitus mennä Koreatownin jälkeen yhteen puutarhaan, mutta viivyimme Koreatownissa niin kauan, että ehti tulla pimeä. Päätimme siis jättää puutarhan jollekin toiselle päivälle, jos vain aikaa riittäisi.

25.8 puolestaan suuntasimme jälleen Akihabaraan. Kiertelimme vain kauppoja, ja eksyimme lopulta Don Quijoteen (kauppa, josta löytää lähes mitä vain), ja mukaan lähti aivan loistavat kigurumit! Kigurumi on siis puku, joka esittää jotain hahmoa, eläintä tms. Oma pukuni on Nyanpire- sarjasta tuttu musta kissa :) Näkyi kyseisessä liikkeessä myös mm. ilmalla täytettävä sohva, ja nauroimme Maijun kanssa, kuinka luksusta moinen olisi paluumatkalla Moskovan lentokentällä :D

Akihabara on kyllä aivan loistava paikka. Löysin valtavasta pelikaupasta mukaani lisää pelejäkin, joten olin enemmän kuin tyytyväinen kotimatkalla. Yhdessä liikkeessä oli poika pukeutuneena maid-asuun, ja toisessa liikkeessä mangahyllyillä oli pelkkiä poikia lukemassa ties minkälaista mangaa. Tällä kertaa emme kylläkään törmänneet liikkeissä keneenkään suomalaiseen, niin kuin viimekerralla.

Akihabarassa oli tie suljettuna, ja kaikki kävelivät tyytyväisesti keskellä tietä :D

Mukaan tarttuneet pelit :)