Taloutemme toinen osapuoli osti pari viikkoa sitten uuden pelin nimeltään Sengoku Basara: Samurai Heroes. Tai uuden ja uuden. Käytettynä hintaa pelille tuli 13.90. Olen kuullut Sengoku Basarasta ennenkin, mutta en ole aikaisemmin kyseisiä pelejä pelannut, joten tämän pelisarjan suhteen olen totaalinen noob. Elokuvan tästä kyseisestä pelistä satuimme katsomaan muutamaa viikkoa aikaisemmin, joten oli melkoinen yllätys kun V kuori paketista tämän kyseisen pelin. Hän kun ei edes muistanut, että olimme moisen elokuvan katsoneet :D
Sen verran olin tietoinen, että pelissä esiintyy nimensä mukaisesti paljon historiallisia hahmoja Sengoku- kaudelta. Jonkin verran olin kuitenkin pyllähtää lattialle naurusta, kun aloitimme pelaamisen ja yhdessä kentässä vastaassa taisteli joukko jesuiittoja, Ôtomo Sôrinin johdolla! Jesuiitat itsessään olivat jo melkoisen huvittava näky, mutta itse Sôrin... Katsokaa itse:
 |
| Ôtomo Sôrinin Sengoku Basara- versio. |
Eikä tämäkään vielä itsessään, mutta kun Ôtomo Sôrin oli täysin japanilainen daimyô, joka kääntyi kristinuskoon. En tiennytkään, että kristinuskoon käännyttäessä hiukset blondautuvat ja silmätkin muuttavat väriään, pukeutumistyylistä nyt puhumattakaan. :D
No peli on peliä tietysti, mutta en voinut olla huvittumatta tästä. En jaksa uskoa, että Sôrin muutenkaan paasasi uskosta nimeltä Xavismi ollessaan vielä elossa, sillä monet uskovat hänen kääntymisensä kristinuskoon olleen vain poliittista taktikointia. (Heitän vain villin veikkauksen, mutta juontaisiko Xavismi juurensa Xavierista, ensimmäisestä Japaniin saapuneesta lähetyssaarnaajasta?)
 |
| Ôtomo Sôrin |
Mitä tulee Magoichi Saicaan, hänen sukupuolensa on vaihdettu peliä varten naiseksi. Mitäköhän herrat nimeltään Saika Magoichi tähän tuumaisi? Saika oli nimittäin nimi, joka annettiin
Saika Ikkin johtajalle, ja Saika Magoichi nimisiä herroja on ainakin kolme kappaletta historian kirjoissa. Samaa pelin kanssa on kyllä aseet (arkebuusit ym. tuliaseet) ja sukuvaakunan
yatagarasu, kolmijalkainen varis.
Koska en ole vielä peliä pelannut läpi yhdelläkään hahmolla täysin, en tiedä kuinka todenmukaisia eri tarinat ovat pelissä. Tokugawa Ieyasu tuntuu joka lausahduksessaan toivovansa rauhaa, mikä nyt ei sinänsä yllätä, sillä olihan hän se joka vei Oda Nobunagan ja Toyotomi Hideyoshin työn loppuun Japanin yhdistämisessä. Olen päättänyt säästää Ieyasulla pelaamisen viimeiseksi, sillä toivon hänen tarinansa olevan se komein ja eeppisin :D
Tällä hetkellä lempihahmoihini kuuluvat Date Masamune, Yoshitsugu Otani ja Mitsunari Ishida. Masamune on cool, ja hänen kypäränsä on hienoin koko pelissä! :D (Kypärä on ollut siis oikeasti sellainen.)
 |
| Sengoku Basara:n Masamune Date |
Yoshitsugu Ôtani puolestaan on aseentensa vuoksi yksi lempihahmoistani. Kun valitset hänet valikosta, kuuluu vain: I wish nothing but misery.
No, on hänellä kiva pelatakin, ja kommentit ovat loistavan sarkastisia.
Huomasin mielenkiintoisen seikan, kun tutkin hieman "real life" Ôtanin tietoja. Ei ihme, että tyyppi on kuin muumio pelissä; ilmeisesti Otani sairasti lepraa, joka tunnetusti ei ole niitä mukavimpia sairauksia. Kaikenlisäksi hän oli niin huonossa kunnossa, että hänet piti kantaa taistelukentälle kantotuolissa, josta voisi juontaa pelissä nähtävä leijuva systeemi, minkä päällä Otani istuu ja hakkaa porukkaa palloillaan.
 |
| Sengoku Basara:n Yoshitsugu Otani |
Mitsunari Ishida. Aijaijai. Siinä vasta mies täynnä vihaa, ainakin pelissä. Miksei myös tosielämässä, taistelihan hän kuitenkin Sekigaharan taistelussa Ieyasua vastaan. Ieyasu tuntuu pelissä olevan Mitsunarille pakkomielle, ja ainakin kerran Mitsunarilla läpi pelattuani, tuli selväksi miten paljon hän vihaa kyseistä miestä. Loistava hahmo, mutta hitusen ärsyttävä pelata, sillä hän syöksyy lempicomboni päätteeksi ärsyttävästi ties minne.
Tällä hetkellä olen yhdessä boifureendon kanssa totaalisen addiktoitunut tähän peliin, joten en edes tiedä mistä löysin aikaa kirjoittaa tämän postauksen. Tällä hetkellä koko pelistä on pelattuna vasta 13%, joten pelattavaa riittää. Plussaa ehdottomasti siitä, että tarinamoodia voi pelata kahdestaan, mutta tajuttomasti miinusta siitä että kieltä ei voi vaihtaa japaniksi, vaan pitää jaksaa kuunnella englannin kielistä höpinää. Kyllä siihenkin on silti tottunut. Parasta on kuitenkin juuri kaikki edellä mainittu; oikeita historiallisia henkilöitä, joista luotuja tarinoita on mielenkiintoista seurata ja verrata todellisuuteen. Mikä pitää paikkansa ja mikä ei? Historia on kyllä kivaa <3 Ja pelit myös!
