Yamagata Scream - leffa suoraan Ö-mapista

Olin viikonlopun poikaystäväni ja hänen vanhempiensa luona. Jouduin viettämään siellä koko kesän ja sinne palaaminen tuntui tuskalta! Lukittuna neljän seinän sisään, päätämme katsoa yhdessä Takenaka Naoton Yamagata Scream.

Leffa on luokiteltu jonkin sortin kauhu-komediaksi mitä se kyllä olikin, tosin ehkä välillä vähän vääristä syistä. Tämä leffa oli niin pa*ka, etten hetkeen ole huonompaa katsonut!! Tarinan juoni menee jotenkin näin:
Olipa kerran (n. 800 vuotta sitten) samurai joukko, joka saattoi samuraiherraa ja hänen mielitettyään turvaan. Samurai herran tehtävä oli piilottaa eräs erittäin tärkeä miekka ja sen jälkeen elää elämänsä onnellisesti loppuun asti yhdessä hienostonaikkosensa kanssa.
Mutta ei, se ei onnistunutkaan ja samuraiherra haudataan elävänä ja hänen mielitettynsä joutuu kamalien miesten käsien kautta luostariin jossa elää loppu elämänsä nunnana.
Tarina siirtyy nykyisyyteen kun neljä lukion historiaseuran jäsentä saapuu samoihin maisemiin kuin samurait kauan aikaa sitten. He ovat tulleet opettajansa johdolla katsomaan temppeliä joka on rakennettu samuraiherran muistoksi.
Mutta kuinkas ollakaan, pienen kylän pormestari on päättänyt tuhota pienen temppelin ja rakentaa sen tilalle ison temppelin jotta ihmiset kautta maailman voisivat tulla sinne rukoilemaan, parisuhteen puolesta. Pormestari ja hänen apurinsa ovat mitä oudoimpaa sakkia eikä kylän parturi ja hänen isoäitinsä ole yhtään terveempää väkeä. Yksi lukiolaisneiti tekee myös lähempää tuttavuutta kummalliseen joukkioon joka puhuu "luonnon yrttien" puolesta.

Samuraiherra

Eikä tässä vielä kaikki, sillä pormestarin palkkaamat miehet tuhoavat temppelin, ja herättävät samalla "menneisyyden samurait". Kyllä, he nousevat merestä ja maasta zombeina tuhoamaan kaikki. Tuhoamalla tarkoitan että he muuttavat tappamansa ihmiset zombeiksi oksentamalla heidän päälleen sinistä mönjää joka saa uhrien ihon siniseksi sekä hiukset mustiksi ja pitkiksi.
Kun sitten itse samuraiherra herää ja näkee yhden lukiolaistytöistä, hän oitis tunnistaa tämän mielitettynsä reinkarnaatioksi ja haluaa tämän itselleen.
Epäonnistuneiden erikoisefektien ja ärsyttävän opettajansa osittaisella opastuksella tytöt pakenevat jahtaajiaan. Ajoittain näkyy vertakin, ainakin kun yhden miehen sukukalleudet repeytyvät irti. Jossain välissä samuraiherra saa "mielitettynsä" kaapattua ja aikoo viedä hänet mukanaa Yomiin, "kuolleiden maahan". Tällä välin yksi neuvokkaista lukiolaistytöistä on rakentanut kännykästään laserin jolla tappaa zombeja. Yksi tytöistä taistelee moottorisahalla samuraita vastaan. Parturipoika itkee vajassa isoäitinsä helmaan. Vaikka isoäiti onkin vähän vajaa hän ymmärtää lohduttaa lapsenlastaan laulamalla hänelle tuutulaulun joka saakin paikalle saapuneen samurain pään räjähtämään! Hienoa mummu!
Lukuisten kommelluksien kautta mummun tuutulaulu saa samuraitten päät säpäleiksi ja zombit järkiinsä, mutta kaksi samuraita on vielä jäljellä. He ovat pienessä temppelissä joka on rakennettu samuraiherran naisen muistoksi. Paikalla on myös tämän naisen reinkarnaatio, nuori lukiolaistyttö joka on katkeroitunut isälleen joka nai uuden naisen heti vaimonsa kuoleman jälkeen. Tämä tarmokas nainen näyttää samuraiherralle mistä Heisei kauden nuoret naiset on tehty ja kertoo miehelle kuinka itsekkäitä aikuiset ovat. Ettäs tiedätte! Toinen samuraista paljastuu petturiksi ja samuraiherra lähettää hänet kuolleiden maahan alta aika yksikön. Sinne hän palaa myös itse löydettyään naisensa muumioituneen ruumin buddhan patsaan sisältä.

Pelastustiimi

 Pelastustiimi (parturi ja muut tytöt) saapuvat paikalle juuri sopivasti näkemään kuinka samuraiherra nousee korkeuksiin yhdessä nuoren naisen kanssa joka on aivan samannäköinen reinkarnaationsa kanssa. Hoo!
Kaikki hyvin loppu hyvin. Paikasta tulee oikein turisti rysä jota viihdyttävät kiltit zombit, pormestari apureineen ja neljä lukiolaistyttöä parapara-showllaan. :D

Kyseessä oli niin kamala elokuva että en löydä edes sanoja kuvailemaan sitä. Näyttelijät olivat hirveitä ja itse ohjaajakin oli päättänyt näytellä yhtä samuraita itse. Tällä hetkellä minulla ei ole muuta sanottavaa tästä leffasta kuin se, että älkää nyt ihmeessä katsoko tätä :D Ellette sitten sattumoisin ole jumissa poikaystävänne vanhempien luona!

Porco Rosso - ilmojen sankari

Käveltiinpä tässä eräänä päivänä M:n kanssa Anttilassa ja luettelin katsomiani Ghiblin leffoja. Totesin että Porco Rosso on katsomatta ja siitäkös M sitten nappasi lehvan mukaansa ja totesi että se pitää katsoa.

Porco ja Gina

Pienten teknisten ongelmien jälkeen sitten pääsimme katsomaan itse leffaa ja olin kyllä positiivisesti yllättynyt.
Piirrostyyli on tuttua Miyazakia, vähän liiaksikin ehkä. Hahmot tuntuvat näyttävän samoilta leffasta toiseen... >__< Sekä siihen kuinka jokaisessa leffassa pitää olla pikkutyttöjä joiden pikkuhousut vilkkuvat ja paidat ovat poissa. Alan vakavissani pian uskoa Miyazakilla olevan jonkin sortin perverssi suhde lapsiin. Muuten kyllä pidin hyvin paljon itse animaatiosta ja maisemat olivat tuttuun tyyliin oikein komeita. Kiinnitin heti huomiota musiikkeihin jota elokuvassa oli käytetty sillä ne erosivat mielestäni hyvin paljon muista Miyazakin leffoista. Se oli hyvin pontevaa ja viuluja kuuli monessa kohtaa... Huiluja myös. Tykästyinkin Porco Rossossa ehkä eniten musiikkimaailmaan. Nappivalintoja jotka tekivät kokonaisuudesta hyvän. Itse tarina sijoittuu ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan ja kertoo vesitasolentäjä/palkkionmetsästäjä Porco Rossosta joka lentelee punaisella vesitasollaan Adrianmeren tienoilla. Hän tutustuu elokuvan aikana nuoreen ja taitavaan lentokonemekaanikko Fioon joka on niin tomera tapaus että ei tule joka päivä vastaan. Miyazaki onkin mielestäni joskus kertonut pitävänsä tytöistä jotka ovat ahkeria, päättäväisiä ja teräväkielisiä joten ei kai ole ihme että hän piirtää sankarittarista tälläisiä. Tarinassa on myös laulajatar Gina joka on kaikkien vesitasolentäjien unelmatyttö ja Porcon hyvä ystävä jo ajalta ennen kuin Porco oli sika.

Tässä nämä pikkutytöt...

Niin. Porco ei olekaan aina ollut sika! Hänen yllään on jonkin sortin kirous joka lankesi hänen ylleen eräänä päivänä. Miten kirous poistuu, selviää leffan aikana. Vai selviääkö? ;)
En viitsi kertoa enempää tarinasta ettei mene kaikkien elokuvanautinto vallan pilalle. Loppu oli kuitenkin todella hyvä (omasta mielestäni), ja suosittelen tätä kyllä lämpimästi kaikille. Sitten herää kysymys miksen ole itse tätä katsonut aikaisemmin? Yksinkertaisesti siitä syystä etten pidä sioista ja olen kuullut melko paljon huonoa kommenttia kyseisestä elokuvasta. Ennakkoluuloja oli paljon mutta oli sitäkin mukavampaa huomata kuinka ne murenivat nopeasti elokuvan aikana.
Olen kyllä päättänyt katsoa kaikki Ghiblin leffat mutta tätä olin lykännyt jo kauan... Kiitos vaan M, olisin jäänyt paljosta paitsi ilman sua ;)

Rupesi muuten mietityttämään tämän leffan aikana että onko yhtään Ghibli leffaa missä ei näy kertaakaan junaa?? Tämäkin leffa kuitenkin sijoittuu suurimmaksi osaksi taivaalle ja kuitenkin juna on saatu mahtumaan mukaan.

Ja tässä parhaimmat musat leffasta. Vähän eri tyyliä kaikki jotta saatte vähän käsitystä mikä teitä odottaa ;)

Tracon VI

Viimeisestä postauksesta on jälleen hieman aikaa ja olen erittäin pahoillani siitä. Viime viikolla alkoi jälleen koulu ja voin vain sanoa että edessä on kiireinen lukuvuosi! Yritän kuitenkin ehtiä päivittämään blogia mahdollisimman usein :)

Mutta sitten siihen mistä otsikossa on kyse, eli Tracon!

Tämä oli nyt kolmas Tracon jossa olen ollut ja täytyy kyllä sanoa että edistystä on tapahtunut joka vuosi! Ensimmäisellä kerralla Tracon pidettiin Tampereen sähkötalolla mikä ei ollut ollenkaan hyvä paikka. Liian kaukana keskustasta ja liian pienet tilat. Sain jäätävän migreenin ja oksensin ystäväni autossa palatessamme kotiin...
Toisella kerralla tilat oli vaihdettu Tampere-taloon mikä oli ja on loistava paikka conille. Ja tänä vuonna hommaa oli paranneltu vielä lisää.
Ehdotonta plussaa oli kuulutukset alkavista ohjelmista sekä  monitorit joista näki alkavat ohjelmat, peruuntuneet ohjelmat sekä muita hauskoja juttuja. Samoin aulassa ollut monitori josta näkyi lähtevät junat oli erittäin kätevä!

J:n Sister Finland look :D

Traconista näki heti että siihen oli panostettu kunnolla. Staff- porukalla oli siistit ja ennenkaikkea näkyvät vaatteet, jotka erottuivat hyvin joukosta. Kunniavieraana oli Hopeanuolen luoja, . Kävimme katsomassa hänen haastattelunsa lauantaina ja pitää nyt mainita että tulkki oli muuten hyvä mutta teki aika suuren virheen yhdessä kohtaa. Itseasiassa en itse olisi edes huomannut asiaa ( ja sentään opiskelen japanin kieltä! ), mutta M oli tarkkana ja kiinnitti huomiota kuinka Takahashi selitti kuinka mangakan työ on rankkaa ja hänen pitää piirtää joka viikko 24 sivua mangaa. Tulkki virheellisesti käänsi Takahashin piirtävän 24 sivua joka päivä.
Muuten haastattelu oli ihan kiva mutta kuten Himekan haastattelussa animeconissa, myös nyt puuttui jutulta johdonmukaisuus ja siitä syntyvä sulava haastattelu.
Takahashi oli niin vaikuttunut suomalaisista faneistaan että haastattelijan ehdotuksesta suostuu piirtämään mangaansa karjalankarhukoira Sisun! Yleisö repesi huutoihin ja taputuksiin kuullessaan tämän :) Sali olikin todella täynnä innokkaita faneja ja vaikka itse en ole mikään Hopeanuoli fani niin olihan tuo silti hienoa :)
M kävi muuten hakemassa nimikirjoituksen myös ja hullaannutti japanilaiset tatuoinnillaan...
Itse tyydyin J:n kanssa ryhmäkuvaan Takahashin kanssa.

Muuten ohjelma tarjonta olikin sitten mielestäni hieman köyhää. Pajoja olisi saanut olla paljon enemmän, sillä ohjelma oli hyvin asiapainotteinen tänä vuonna. Pelejä oli tuttuun tapaan toisessa kerroksessa mukavasti ja uskaltauduimme jopa kokeilemaan niitä. Ohjeet olisi saanut joihinkin peleihin olla ehkä hieman selvemmät mutta hyvin pärjättiin kun yhdistettiin viisaat päät yhteen ;)
Animekaraoke puolestaan ontui tänä vuonna pahasti. Mikki toimi aluksi huonosti ja lopulta ei ollenkaan. Laitteita yritettiin ilmeisesti korjata, tuloksetta. Huoneessa ei myöskään ollut yhtään työntekijää joten homma pyöri kokonaan omatoimisesti. Pakko oli silti käydä lurauttamassa yksi biisi joka oli Clannad- after storyn alkumusa. M tuli mukaan tueksi ja biisin edetessä en voinut olla nauramatta kuinka huonosti vedimme biisin. :D Minä ja M pahoittelemme tuhoutuneiden tärykalvojenne takia!
Ai niin, miinuksena penkkien ja roskiksien puute! Niitä ei voi koskaan olla liikaa :)

Matsukaze ramen

Sitten on pakko mainita ravintola Hanabi! Olin jo pitkään halunnut käydä tässä ramen- ravintolassa ja vihdoin pääsimme sinne. Tilat olivat melko pienet ja tungosta tuntui hieman olevan kun pääsimme sisään mutta saimme kuin saimmekin pöydän heti. Paikka oli siisti ja hyvin sisustettu. Menu oli taivaallisen näköinen. Tilasimme J:n kanssa Hideyoshi ramenin ja M tilasi... Matsukaze ramenin! :D

Hideyoshi ramen

Ruoka oli taivaallista. Söisin sitä vaikka joka päivä jos voisin. Hintaa annoksella oli 9 euroa ja pienempi annos 8 euroa. M otti L kokoisen ja hintaa tuli 10,5 euroa plus juomat. Ja L oli ISO! Osa rameneista oli hieman kalliimpia ja oli siellä myös suurempia kattauksia missä olisi ollut vaikka mitä. Suosittelen kyllä lämpimästi ja juna-asemalta on tosi lyhyt matka tänne :)

Ja sitten muutama sana hostelli Sofiasta jossa yövyimme yhden yön. Hostelli oli aivan tuomiokirkon vieressä eli myöskin lähellä juna-asemaa ja Tampere-taloa. Huoneen piti vapautua jo 11 mutta jostain syystä saimme sen käyttöömme vasta 16:00. Eipä tuo haitannut sillä saimme yllätykseksi opiskelija-alennusta huoneesta 2,5 euroa per nenä! :) hintaa tuli lopulta jokaiselle 25,5 euroa, mikä on mielestäni melko edullista! Itse hostelli oli kerrostalossa ja huoneemme oli kuudennessa, eli ylimmässä kerroksessa. Heillä ei ollut käytössä avaimia vaan ovikoodit joilla pääsi ulko-ovesta sisään kellon ympäri, samoin sisällä kerroksiin ja omaan huoneeseen. Yleiset vessat ja suihkut löytyi ilmeisesti joka kerroksesta ja ne olivat ihan perus siistit. Haju oli kyllä hieman häiritsevä.

Meillä oli kolmen hengen huone josta oli suora näkymä näsinneulaan :) Huone oli myös ihan perussettiä vaatekaappeineen ja yöpöytineen. Hostellissa oli myös mahdollisuus aamupalaan pienestä lisähinnasta ja ilmeisesti alakerroksessa olisi ollut yleinen keittiö käytettävissä. Löytyi sieltä myös tv-huone ja tietokoneita :) ilmainen WLAN oli myös tarjolla.

Ryhmäkuva Takahashin kanssa :)

Btw, meidän piti pukeutua Futuraman Fryksi, Benderiksi ja Zoidbergiksi mutta ei ollut aikaa ja varaa valmistaa pukuja... Ehkä sitten joskus ;)
Nyt taekwondo-harjoituksiin ja sen jälkeen opiskelemaan. Mata ne!